torstai 19. joulukuuta 2013

Onnea on taitava poni

 

Heipsun! Miettikääs, jouluun on enää alle viikko. Vasta hetki sitten se oikeasti iski tajuntaani, eikä kyllä sään puolesta ainakaan tunnu jouluiselta. (Yllä oleva Helmin kuva on viime talvelta) Musta joulu ei sinäänsä haittaa minua, kun joulumaastoa lukuunottamatta aikalailla sisätiloissa tulen sen viettämään. Elättelen kuitenkin vielä pientä toivonkipinää, että saataisiin edes vähän lunta jouluaatoksi. On se aina kivempaa :) Henkilökohtaisesti mulle kuitenkin olisi tärkeämpää, että uutena vuotena olisi lunta maassa. Rakettien katseleminen on tosi ankeaa jos kaikkialla on ihan mustaa ja pimeää! Lumessa parasta on juuri se, että se tuo vähän valoa talven pimeyteen.



Talliakin on jo koristeltu jouluisemmaksi, satulahuoneen ikkunalaudalle oli ilmestynyt taas jokavuotinen pieni tekokuusi, ja joulukortit ja hyvänjoulun-toivotukset piristävät tallilla kävijöitä ilmoitustaululla ja pöydällä.

Tänään tulin tallille vasta vähän ennen seitsemää, joten päätin jättää satulan pois säästääkseni aikaa. Harjasin levottoman ponin ripeästi ja suunnistimme kentälle. Pohja oli aika hyvä, paikoitellen ihan pikkuisen "kohmeessa", mutta ihan normaalisti pystyi siinä ratsastamaan. Ennen kuin nousin selkään, Helmi tuntui taas ihan aikapommilta, sillä se ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja varauduin jo sähläystuntiin. Ponilla kyllä riitti virtaa, mutta heti selkään päästyäni se oli kuulolla. Sen koko olemus muuttui ja se oli ihan alusta asti 100% avuilla, wou. Aloitin käynnissä aika nopeasti työskentelyn, tein voltteja, pysähdyksiä, suunnanvaihtoja, peruutuksia ja pitkästä aikaa myös etuosakäännöksiä, jotka sujuivat pienen muistuttelun jälkeen taas yhtä hyvin kuin ennenkin. Ratsastin Helmillä myös loiva- ja kolmikaarisia, taivuttelin paljon että poni vertyisi.

Ravissa tein paljon samoja asioita kuin käynnissäkin. Sain kohdistettua Helmin energian työntekoon, se ravasi jo omasta takaa tarmokkaasti ja samaan aikaa rennosti, minulle jäi vain hienosäätö. Ravi oli aivan upeaa ja sain vain nauttia selässä! Olisin ottanut puhelimeni kameralla videota ratsastuksesta, mutta mun tuurillani akku oli ihan lopussa. Harmittaa ettei parhaina päivinä ikinä ole kuvaajaa mukana.

Teimme vielä muutamat lisäykset kentän poikki ravissa. H tuntui kokoajan kevyeltä suusta, vaikka välillä karkasikin aavistuksen kuolaimen alle. Siinä täytyi vaan olla skarppina ja kutitella vähän suupielistä.

Seuraavaksi päätin ottaa laukkaa, aloitimme tekemällä paljon laukannostoja. Laukka rullasi kivasti ja oli pehmeää, poni tuntui kulkevan tänään kuin unelma ja toimivan kuin ajatus. Ei merkkiäkään enää aikapommista! Teimme laukkatyöskentelyä paljon sekä ympyrällä että suoralla ja poni päättikin pistää parastaan. Helmi laukkasi pätkiä, parhaimmillaan 5 askelta, oikein päin ja pyöreänä. Tasapainon horjumisen takia meinasi tulla pari rikkoa raville, mutta korjaus tapahtui äkkiä ja laukka jatkui. Poni oikein uhkui tahdonvoimaa ja yritti täysillä, sain laukkaa koottua ja Helmi oli oikein näppärä paketti. Ensimmäinen kerta ikinä, kun Helmi kulkee noin (käyttäen vihaamaani ja välttelemääni sanaa) "muodossa" laukassa. Olin ällistynyt! Ja tietenkin - hirmuisen ylpeä ♥

H sai hurjasti kehuja ja näytti todella tyytyväiseltä itseensä, laukkaa emme työstäneet enää enempää vaan lopetimme onnistumiseen. Molemmille jäi ihan mahtava fiilis. Ratsastin vielä ravin kuntoon, sitten loppuverkat ja vähän maastakäsin harjoituksia. Eiköhän sitten lopuksi Helmi päättänytkin heittäytyä taas uhmaikäiseksi, kun menin avaamaan porttia ja se seisoi hetken yksin. Se päätti lähteä piehtaroimaan ja yritin saada sen kiinni kun se nousi maasta. Ponilla oli kuitenkin eri suunnitelmat ja se lähti pukkilaukkaa ympäri kenttää :D Kauaa se ei kerennyt juosta, kun ohjat jäivätkin sen etujalkaan jumiin. Helmi (onneksi) kiltisti jäi odottamaan että tulen pelastamaan sen pulasta! Nostin helmin jalkaa ja sain ohjan pois jumista, poni tosiaan näytti nolostuneelta, enkä voinut kuin nauraa. Olisihan siinäkin voinut sattua, mutta selvisimme säikähdyksellä ja ehkä ponikin otti jotain opikseen ;) Kovin kiltisti se ainakin seurasi perässäni talliin.

Tallissa vielä venyttelimme jalat ja teimme porkkanatemput. Sitten Helmi pääsi boksiin, itse kirjoitin vielä päiväkirjaan ja laitoin tavarat paikoilleen ennenkuin lähdin kotiin. Sain myös putsata suitset, sillä ne olivat Helmin piehtaroinnin jälkeen ihan hiekassa! Kaiken kaikkiaan kuitenkin oli ihan superkiva päivä tänään.




Odotatteko te joulua? Missä merkeissä te vietätte joulun? Miten teidän tallejanne ja kotejanne on koristeltu? Mikä joulussa on teille tärkeintä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti