Suvi lähti mun kanssa myös hyppäämään Helmillä, joten aamulla hoidimme ponin hienoksi yhteisvoimin! Oli ihanaa jonkun kanssa intoilla lähestyviä kilpailuja ja jakaa työt, kiirekkään meillä ei ollut sillä kisapaikalla piti olla vasta yhdeltätoista. Ainoa miinus oli kamalan harmaa ilma ja ajoittaiset sadekuurot, mutta ne olivat loppujen lopuksi pieni haitta. Ikävästi juuri meidän kävelymatkallamme kisapaikalle alkoi sataa aika reippaasti, mutta selvittiin kuitenkin perille suht kuivina :D Melkeen heti alkoi radan kävely, onneksi ihana Jossu oli mukana neuvomassa meitä kisaajia ja antoikin paljon hyviä vinkkejä muun muassa teiden ratsastamiseen. Esteet olivat sijoitettu mukavan väljästi eikä yhtään sarjaakaan ollut, joten helppo rata oli kyseessä.
Kuvasin ekassa verkkaryhmässä ratsastavia ja pian alkoi jo mun oma verkka. Kerkesin siihen nipinnapin, kun verkan alkaessa vielä vaihdoin vaatteita ja käväisin vessassa, olin näet toisen verryttelyryhmän ensimmäinen ratsastaja :D Ponilla tuntui olevan ihanan paljon energiaa, otimme vain pari verryttelyhyppyä per suunta. Ihan mahtava reipas ratalaukka, hypyt lähtivät just täydelliseltä etäisyydeltä ja H oikeen imi esteille. Sainpa jopa pariin otteeseen pidätellä neitiä! Helmillä oli selvästi hauskaa ja odotin jo innolla rataa, tuntui verryttely sujuvan niin hyvin. Otin vielä muutamat nopeat siirtymiset laukasta käyntiin, jotta sain vähän ponia kuulolle. Loppuajan kävelin ja kertasin rataa.
Tyytyväinen sietäisi kuitenkin olla. Edellisissä kisoissa H kielteli ja tiputti niin ettemme päässeet edes uusintaan, kun taas näissä PeRan kisoissa suoritimme uusinnankin melko hyvällä ajalla 35.27 sekuntia. Ihan hurjan tiukkoja käännöksiä en viitsinyt tehdä, joka tietenkin rokotti meiltä muutaman sekunnin. Sijotuimme kuitenkin 9/19 ja nyt tiedän taas missä pitää parantaa ja mitkä tavoitteet meillä on ensi vuodelle.
Ratsastuksen jälkeen mulle tuli ihan hirveä olo, oksetti ja huimasi. Olen kärsinyt jo kolmisen viikkoa tähänastisen elämäni hirveimmästä yskästä, eikä kipeänä kisaaminen välttämättä ollut paras idea. Thank god sain lääkäriltä vahvan yskänlääkkeen, jota otan aina yöksi että saan nukuttua. Mykoplasmaa hän epäili muttei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena sitä tutkia, kun pikkuhiljaa on poispäin menossa. Jos tämä ei kuitenkaan hetken päästä lopu, saan ja aion hakea antibiootit. Ei kiitos keuhkokuumetta tai mitään muutakaan yhtä mukavaa tähän osoitteeseen! Toivottavasti te siellä ruudun toisella puolella olette selvinneet syksystä ja alkutalvesta ilman sen suurempia sairasteluja. Laittakaa toki taas kommenttia mitä piditte postauksesta ja radasta, näyttääkö teidän silmään yhtä hirvittävältä kuin mun omaan... Iloista joulunodotusta kaikille!