perjantai 5. syyskuuta 2014
Elämäni mies (kuvia)
Yhtenä päivänä olimme Nooran kanssa meillä ja päätimme lähteä ulos kuvailemaan. Nappasin myös Felixin mukaan, sillä olin pitkän aikaa haaveillut söpöistä yhteiskuvista turrikan kanssa. Tässä siis pidemmittä puheitta sen päivän kuvasaldoa! On se vaan ihana <3
tiistai 2. syyskuuta 2014
Long time no see
Heippa! Täällä ruudun toisella puolella piiiitkästä aikaa päivittelee uunituore lukiolainen. Koulu on alkanut hyvin, tykkään paljon lukion rentoudesta, vaikka vastuunkin määrä on tietenkin huomattavasti kasvanut. Olen kuitenkin varautunut hyvin kaikkeen, eikä mikään asia ole vielä tähän mennessä päässyt negatiivisesti yllättämään. Koeviikkoa vaan kauhulla odotellen...
Syyskauden avaus ratsastuksen parissa taas on sujunut suoraan sanottuna todella huonosti. Kuvia ja fiilistä on ollut ihan minimaalinen määrä, siksi blogin päivittelykin on jäänyt ihan olemattomaksi. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa ollaan Helmin kanssa saatu taas niitä onnistumisia, joten kaikki on menossa parempaan päin. H on tosiaan ollut lähiaikoina todella vaikea ratsastaa, vahva ja raskas edestä, kuuro pohkeille ja ihme kiemura, pelkkä suoraan ratsastaminen on tuottanut hankaluuksia. Peräänannosta ei ole ollut tietoakaan, kun Helmi ei millään ole rentoutunut taivutteluista ja lämmittelyistä huolimatta, vaan poni on kulkenut pää pilvissä jännittyneenä selkä notkolla. Ratsastus on välillä ollut ihan äärettömän turhauttavaa, ja monesti olen pidätellyt itkua tunnin jälkeen.
Yhtenä torstaina Janna tuli kuvaamaan mua ja Helmiä. Päätimme lähteä pellolle ratsastamaan, oma fiilikseni oli suht hyvä ja toiveikas ratsastuksen suhteen (Jannan läsnäololla on aina jokin ihmeellinen voima mun ja Helmin suorituksen paranemiseen), eikä säässäkään ollut valittamista. H oli alkutunnista ihan samanlainen kuin aikaisemminkin, kuin olisi yrittänyt tukkia saada taipumaan. Jannakin kävi selässä ja havaitsi samat ongelmat kuin minä. Päätin kuitenkin ratsastaa päättäväisesti ottamatta sen suurempia paineita, kunhan yrittäisin parhaani enkä heti turhautuisi. Yhtäkkiä - naps - Helmi kulki paremmin kuin pitkiin aikoihin. Hyvää me emme vielä olleet lähelläkään, mutta ihan hirmuisesti oli jo edistystä viime aikoihin verrattuna. Kyseiseltä kerralta onkin siis muutama ihan hauska kuva, nauttikaa mun järkyttävästä könötyksestä ja kamalista ilmeistä. Lopuksi halusimme vielä vähän ansaitsusti irrotella, ja jopa muutama riemupukki irtosi ponilta! :D
Viime lauantaina oli ensimmäinen syksyn estevalmennus, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Korkeimmillaan hypättiin noin 70cm, muuten mentiin semmosia 55-60cm esteitä ihan vaan muistin virkistykseksi. Otettiin siis ihan iisisti ja hauskan kautta tuo pitkältä hyppytauolta palaaminen. Helmi nautti tosi paljon hyppäämisestä, oikein imi lopputunnista esteille. Kieltosaldoksi jäi yksi kielto linjan toiselle esteelle, kun vauhti ei jostain syystä riittänytkään. Tippuminen oli todella lähellä, mutta jotenkin apinoin itseni pysymään selässä! Muuten kaikki sujui enemmän tai vähemmän nappiin, ja mikä tärkeintä, hymy pysyi huulilla. Ainoa asia mikä tunnissa jäi harmittamaan oli kuvien puute, mutta ehkäpä ensi lauantaiksi saan jonkun värvättyä kameran taakse :)
Tässä nyt lyhykäisyydessään kuluneen alkusyksyn kuulumiset, mitä teille kuuluu?
Syyskauden avaus ratsastuksen parissa taas on sujunut suoraan sanottuna todella huonosti. Kuvia ja fiilistä on ollut ihan minimaalinen määrä, siksi blogin päivittelykin on jäänyt ihan olemattomaksi. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa ollaan Helmin kanssa saatu taas niitä onnistumisia, joten kaikki on menossa parempaan päin. H on tosiaan ollut lähiaikoina todella vaikea ratsastaa, vahva ja raskas edestä, kuuro pohkeille ja ihme kiemura, pelkkä suoraan ratsastaminen on tuottanut hankaluuksia. Peräänannosta ei ole ollut tietoakaan, kun Helmi ei millään ole rentoutunut taivutteluista ja lämmittelyistä huolimatta, vaan poni on kulkenut pää pilvissä jännittyneenä selkä notkolla. Ratsastus on välillä ollut ihan äärettömän turhauttavaa, ja monesti olen pidätellyt itkua tunnin jälkeen.
Yhtenä torstaina Janna tuli kuvaamaan mua ja Helmiä. Päätimme lähteä pellolle ratsastamaan, oma fiilikseni oli suht hyvä ja toiveikas ratsastuksen suhteen (Jannan läsnäololla on aina jokin ihmeellinen voima mun ja Helmin suorituksen paranemiseen), eikä säässäkään ollut valittamista. H oli alkutunnista ihan samanlainen kuin aikaisemminkin, kuin olisi yrittänyt tukkia saada taipumaan. Jannakin kävi selässä ja havaitsi samat ongelmat kuin minä. Päätin kuitenkin ratsastaa päättäväisesti ottamatta sen suurempia paineita, kunhan yrittäisin parhaani enkä heti turhautuisi. Yhtäkkiä - naps - Helmi kulki paremmin kuin pitkiin aikoihin. Hyvää me emme vielä olleet lähelläkään, mutta ihan hirmuisesti oli jo edistystä viime aikoihin verrattuna. Kyseiseltä kerralta onkin siis muutama ihan hauska kuva, nauttikaa mun järkyttävästä könötyksestä ja kamalista ilmeistä. Lopuksi halusimme vielä vähän ansaitsusti irrotella, ja jopa muutama riemupukki irtosi ponilta! :D
Viime lauantaina oli ensimmäinen syksyn estevalmennus, joka kyllä ylitti kaikki odotukseni. Korkeimmillaan hypättiin noin 70cm, muuten mentiin semmosia 55-60cm esteitä ihan vaan muistin virkistykseksi. Otettiin siis ihan iisisti ja hauskan kautta tuo pitkältä hyppytauolta palaaminen. Helmi nautti tosi paljon hyppäämisestä, oikein imi lopputunnista esteille. Kieltosaldoksi jäi yksi kielto linjan toiselle esteelle, kun vauhti ei jostain syystä riittänytkään. Tippuminen oli todella lähellä, mutta jotenkin apinoin itseni pysymään selässä! Muuten kaikki sujui enemmän tai vähemmän nappiin, ja mikä tärkeintä, hymy pysyi huulilla. Ainoa asia mikä tunnissa jäi harmittamaan oli kuvien puute, mutta ehkäpä ensi lauantaiksi saan jonkun värvättyä kameran taakse :)
Tässä nyt lyhykäisyydessään kuluneen alkusyksyn kuulumiset, mitä teille kuuluu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)