Ruudun takana iloinen tyttö!

Mua odotti tänne bloggeriin kirjautuessa aivan ihana yllätys! Olin saanut edelliseen postaukseen pari tosi kivaa kommenttia :) Saattaa kuulostaa hassulta, että iloistuin niin "pienestä" mutta blogini ei ole (ainakaan vielä) mitenkään ihmeellisen suosittu ja valitettavasti myös todella epäaktiivinen, joten tulee heti älyttömän hyvä fiilis kun huomaa joidenkin oikeasti tykänneen siitä mitä kirjoitin ja jaksaneen vielä vaivautua kommentoimaan. Toivon todellakin että jaksaisitte tehdä niin myös jatkossa, olisi tosi kiva alkaa saada useamminkin sekä risuja että ruusuja blogista ja postauksista. Kiitos hurjasti kommentoineille!

 
Hiihtolomalla tosiaan maneesilla käytin pitkästä aikaa kannuksia, jotka olivat pari kuukautta pysyneet kotona hyllyllä käyttämättömänä. Nyt kuitenkin maneesivalmennusten jälkeen päätin vetää ne jalkaan muun muassa tiistain kouluvalmennukseen kotikentällekin. Keväällä muutamat kisat ovat toivon mukaan edessä, joten kannuksien käyttö silloin tällöin tekee ihan hyvää, niitä kisoissa kun kuitenkin käytän. Mullahan tosiaan on vaan noi kaikista lyhyimmät, taitavat olla 15mm, pyöreäpäiset piikit, eikä poni yhtään pidempiä/terävämpiä tarvitsisikaan. Kannukset ovat hyvä apu mulle saada pohjeavut läpi jos Helmi on hidas pohkeelle, ja muutenkin pohkeen tukena, esteillä taas saan Helmin paljon paremmin käännettyä tiukoissa käännöksissä.

Tiistaina oli tosi hyvä ja onnistunut valkku! H oli alkutunnista jo ihanan aktiivisen tuntuinen. Jossu oli laittanut kentälle pari puomitehtävää, toisen laukalle ja toisen raville. Laukkapuomit olivat lävistäjän niin sanotussa C-päädyssä, noin M-kirjaimen kohdalla ja siinä oli kaksi puomia innarivälillä, ihan simppelisti siis. Ravipuomeja oli myös kaksi, ne olivat sisäuralla H:n kohdalla. Aloitimme tulemalla kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen ravipuomeja. Ne saivat Helmin kivasti nostelemaan jalkojaan ja jumppasivat heppaa hyvin. Alkuverryttely ravissa oli siis aika yksinkertainen, mutta reipas ja tehokas.

Kun ravipuomit oli tultu muutamaan otteeseen molempiin suuntiin, aloimme tulla eräänlaista tehtävää. Laukka täytyi ottaa kuntoon L-päädyssä ympyrällä, ja vuoron perään kaikki saivat tulla ensin lävistäjän laukkapuomit, sen jälkeen laukanvaihto ja pieni laukkavoltti C:n kohdalle, siirtyminen raviin, ravipuomit joiden kohdalle vielä voltti. Ravipuomit tultiin siis kaksi kertaa peräkkäin. Meillä meni Helmin kanssa aluksi ihan päin mäntyä, kun voltit valuivat ympyröiksi eivätkä askeleet osuneet. Nauroin kuitenkin vain omalle sähellykselleni ja yritimme uudelleen - paremmalla menestyksellä. Mulle on aina ollut vaikeeta laskea askeleet nimenomaan puomeille. Esteillä se jostain syystä onnistuu paremmin, mutta ylipäänsä lähestymiset eivät koskaan ole olleet vahvuuksiani. Tällä tunnilla onnistuin kuitenkin melkein joka kerta! Myös voltit ja siirtymiset sujuivat näppärästi, kun keskityimme ponin kanssa molemmat hyvin.

Tehtävä vaihtui lopuksi hieman, tultiin lävistäjä laukassa toisesta suunnasta kuin äsken, jonka jälkeen tehtiin volttia niin kauan kunnes pystyttiin tulemaan samat puomit "alkuperäisestä" suunnasta. Sitten jatkettiin suoraan ravipuomeille ja jätettiin voltti kokonaan välistä. Tämäkin meni aluksi ihan sähläten mun osalta, mutta saatiin sekin toisella yrityksellä sujumaan. Sitten alettiinkin jo keventelemään loppuverkkoja! En saanut tuntia kuulostamaan yhtä kivalta kuin se tuntui, mutta tykkäsin näistä puomiharjoituksista tosi paljon :)

Keskiviikkona mun kanssa samaan aikaan oli ratsastamassa Noora. Tiia oli katsomassa, joten lupasi kuvata meitä. Noora ja Tiia tosiaan ovat mua pari vuotta nuorempia tallikavereitani, jotka ovat kyllä tosi hauskaa seuraa :) Ulkona oli jo pimeää kun ratsastimme, joten kuvistakin tuli melkein mustia ja jouduin siis aika reippaasti niitä muokkaamaan, josta kuvien huono laatu johtuu. Tiia kuvasi tosi hyvin siihen nähden kuinka harvoin järkkäriä käyttää, ja sain paljon hirmu hyvää videota! Kuvia oli hieman vähemmän, mutta juuri sopivasti jotta näätte vähän miltä meno näytti.

Noora oli laittanut lävistäjälle samanlaiset ravipuomit kuin edellisen päivän valkussa, joten tultiin niitä aika paljon alkuverkaksi. H oli tosi rento ja kevyt kädelle. Taivuttelin paljon, teimme siirtymisiä ja voltteja. Laukan nostin käynnistä, aluksi poni oli tosi tahmea pohkeelle ja pari raviaskelta tuli ennen laukannostoa. Mun täytyi kuitenkin itse olla tosi tarkkana, että annan selkeät ja napakat avut, niin johan nousi hienosti käynnistä laukka! Oikein tunsi miten Helmi polki takajaloillaan alleen. Työstettiin laukkaa ympyrällä, sekä otimme sisäuralla suoria pätkiä. Pyrin vaikuttamaan laukan tempoon mahdollisimman paljon mahdollisimman pienellä istunnalla. Lopulta sain laukan aika nättiin pakettiin ja poni oli todella kuuliainen. Jes! Laukkojen jälkeen päätin ratsastaa ravin kunnolla läpi ja kuvista näättekin miten hienosti meni ;) Kaikista parhaimmat pätkät tuli videolle, mutta vitsi miten kivaa saada (edes pimeitä ja rakeisia) kuvia ponista muutenkin kuin kaula pitkänä. Tosi harvoin Helmiä onnistutaan kuvaamaan parhaimmillaan, mutta tänään meni kyllä aika hyvin. Poni käytti hyvin selkäänsä ja oli pyöreä, välillä tuli myös pätkiä peräänannossa. Lävistäjällä saimme aikaan myös pientä lisäyksenpoikasta, tästä se lähtee!

Tässä kuvassa laatu oikeen sattuu silmään, pahoittelut... Jouduin tätä aika paljon rajaamaan.

Tänään torstaina olin tallilla jo neljältä. Kuvailin hetken ponia tarhassa, kunnes hain sen käytävälle puunattavaksi. Ajatella, että on vasta helmikuu ja poni tiputtaa jo talvikarvaansa oikein urakalla... Siitä huolimatta ratsastin ilman satulaa, Saana lähti kanssani maastoon. Käveltiin alkumatka ihan rauhallisesti, silloin tällöin otettiin pieniä pätkiä ravia, mutta hyvissä kohdissa annoimme ponien kyllä päästellä kunnolla höyryjä! Helmi silminnähden nautti juoksemisesta, ja kieltämättä niin nautti kuskikin :) Ratsastuksen jälkeen mulla alkoikin työt, nimittäin pidin ratsastustunnin nuoremmille. Pääsen välillä pitämään noita tunteja ja on ollut hirmu kiva huomata kuinka paljon oppilaat tykkäävät mun tunneista. Enhän mä tietenkään mikään valmentaja ole, mutta meillä on aina tuntilaisten kanssa tosi mukavaa. Tunnin jälkeen hoidin vielä iltatallin, mulla oli onneksi monia pikkuapureita mukana!

 

Tänään ei tota tekstiä tullutkaan ihan niin runsaasti kuin viime postaukseen, hahah... Ehkä toisaalta ihan hyvä niin. Jotenkin nyt ei tuntunut kirjoittaminen luonnistuvan, joten kerroin asioista aika suurpiirteisesti. Huomenna mulla alkaa koulu vasta kello 11, kuvitelkaa! Saan nukkua ihanan pitkät yöunet. Sitten onkin jo perjantai ja viikonloppu alkaa. Nyt mä kuitenkin lähden nukkumaan, alla vielä puhelinkuva maastosta. Heipsun!

Elonmerkkejä

Huom! Päivämäärästä huolimatta postaus on kirjoitettu sunnuntaina.

Mun pitäisi tällä hetkellä olla lukemassa englannin kokeeseen ja siivoamassa huonetta, mutta nyt kun vihdoin sain tän koneen toimimaan aion käyttää tilaisuuden hyväksi ja pitkästä aikaa kirjoittaa teille kuulumisia. Tosiaan tää järkyttävän pitkä hiljaiselo johtuu nimenomaa siitä, että mulla on ollut ongelmia tän koneen kanssa. Nyt parhaillaankin istun maailman epäselkäystävällisimmässä asennossa lähellä huoneen avointa ovea, jotta tää kone ja netti jaksais ees parilla palkilla pelata yhteen... Lisäksi oon oikea tekniikan ihmelapsi (lue: en todellakaan ole), joka ei hirveesti auta asiaa. Toivottavasti kuitenkin annatte tän tahattoman tauon mulle anteeksi! Helmikuu on ollut mielettömän hyvä kuukausi ratsastuksen ja muunkin puuhastelun kannalta, joten postausideat ovat kokoajan pyörineet päässäni. Oon joutunut kuitenkin sitten koneen ääressä hiuksia repien ja hampaita kiristellen todeta ettei kirjoittamisesta oikeasti tuu yhtään mitään.

Mutta nyt yritän sitten suurpiirteisesti kertoa teille kaiken helmikuun kuulumisista niin hyvin kuin muistan! Tää Etelä-Suomen talvihan loppui ennenkuin edes kerkesi alkaa, mikä on mun mielestä tosi sääli. Ei keretty yhtään hankitreenailee tai hiihtoratsastaa, joita odotin tältä talvelta tosi paljon. Nyt on luvattu lämpötilojen nousevan jopa aika reippaasti plussan puolelle. Toivotaan nyt että joko se kevät todellakin alkaa, eikä tule enään näitä inhottavia vaihteluita vesikeleistä tosi liukkaisiin teihin, tai sitten talvi vielä yllättääkin ja saapuu tänne sopivien pakkasten ja lumihangen kera. Ja vaikka nää sääanalyysit ilmeisesti on mun mielestä tosi ihania, siirrytään nyt niihin oikeisiin kuulumisiin ;)

Helmikuun alkupuolella kun lunta oli vielä kivasti maassa ja kentän pohja hyvä, otettiin omalla kentällä itsenäisesti muutamia hyppyjä pari kertaa. Hirveän isoja esteitä ei pitkän tauon jälkeen menty, mutta pikkuisen jumppasarjaa ja 50-60cm yksittäisiä. H oli tosi mukava hypätä ja selvästi tykkäsi esteistä pitkästä aikaa. Sileä puolikin on mennyt tosi hyvin, vaikka mun muistilla on tosi huono sanoa mitä kaikkea alkukuusta todella tehtiin :D Ilman sen suurempia ongelmia ollaan kuitenkin selvitty.

Hirveän väriseksi päässeet hiukset tässä...

Pellollakin ollaan ratsastettu, vaikka meidän baanailut ollaankin vaihdettu tuuppaamiseen. Pellolla oli kuitenkin yhdessä vaiheessa paljon parempi pohja kuin kentällä, joten päästiin sitä käyttämään hyödyksi. Ravi oli tuolloin tosi venyvää ja ryhdikästä, kun taas laukassa oli enemmän haastetta. Aika paljon ympyrällä ollaan menty peltotyöskentelyt. Ilman satulaakin olen viihtynyt ponin selässä Helmikuussa, varsinkin maastoillessa.

Uuden kameran olen myös saanut käyttöön. Woohoo! Kovin paljoa en ole saanut Helmistä sillä vielä materiaalia ja olen itse vasta opetteluvaiheessa tuon uutuuden kanssa, mutta Felixiä olen jonkun verran päässyt kuvailemaan. Kamerahan tosiaan on nyt se Canon EOS 600D, josta olen näin äkkiseltään tykännyt tosi paljon. Vielä kun opin sitä paremmin käyttämään niin hyvä tulee :)

Tämä viikko mulla olikin hiihtolomaa, joten olen päässyt mukavasti aamupäivästä tallille. Viime viikon sunnuntaina oli tosi pitkästä aikaa estevalmennus maneesilla, jota olin odottanut innolla! Yhdeltätoista suuntasimme neljän ratsukon voimin kohti maneesia, jossa valmennus alkoi kahdeltatoista. Oltiin sitten paikanpäällä hyvissä ajoin auttamassa Jossua kasaamaan esteitä. Ronja oli lupautunut tulla kuvaamaan valmennusta, ja saapuikin juuri sopivasti kun aloitimme verkkaamisen. Meillä oli jo hyvät alkukäynnit takana, joten hetken aikaa kevenneltyämme aloitimme verkkaamaan laukassa. Helmillä oli aika paljon virtaa ja maneesia oli pakko aluksi "jännittää" niin puskettiin siellä sitten sisälapa edellä seiniä kauhistellen, sekä teimme mukavia muutamalla pukilla höystettyjä laukkaspurtteja. Sain kuitenkin lähinnä vaan nauraa ponin toilailuille :D 

Kun aloitimme hyppäämisen matalilla innareilla, poni kuitenkin lopetti muun hösäämisen ja keskittyi tehtävään. Välit olivat 3 metriä ja sisään piti aluksi tulla ravissa, joka ei ensin oikein sujunutkaan. Tulimme aivan liian lyhyessä ja hitaassa ravissa sisälle, josta oli melkeen mahdoton sitten ottaa pitkät laukka-askeleet. Toisella yrityksellä onnistuimme paremmin, jonka jälkeen sisällekkin sai tulla laukassa. Mulla pikkusen kokoajan persaus paukutti takakaareen hyppyjen välillä. Siihen Jossu puuttui tosi hanakasti ja mentiin innareita niin kauan, että onnistuin pysymään tarpeeksi hyvin kevyessä istunnassa. Innarit vielä nostettiin pystyiksi ja tultiin niitä pari kertaa ennen pientä kävelytaukoa.

Innareiden jälkeen aloimme tulla paria yksittäistä, välillä erikseen, välillä linjana. Helmi hyppäsi tosi hyvin, mutta omaan ratsastukseeni en oikein ollut tyytyväinen. En saanut ratsastettua lähestymisiä aina kohdilleen ja tuntui että heilun vaan selässä enkä pysy mukana hypyissä. Ollaan Helmin kanssa kuitenkin niin vähän päästy nyt hyppäämään, että olin kyllä turhan kriittinen itseäni kohtaan. Innareiden lisäksi maneesissa oli kolme estettä, joita tulimme pienimuotoisena ratana. Tunnin loputtua mulle jäi vähän huono fiilis, nimenomaan sen oman ratsastukseni takia, mutta onneksi mulla on ihanat ja kannustavat kaverit jotka saivat mut sitten ajattelemaan hyviä puolia tunnista! Eikä se mun hyppääminen nyt kuvissakaan näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Kun oltiin kävelty takaisin tallille ja hoidettu poni, jatkoimme vielä Ronjan kanssa toiselle tallille, jossa Ronjan hoidokki asustaa.

Tilannekuva, joka näyttää siltä kuin itkisin :D Helmi oli vaan niin mahdottoman sulonen että oli pakko lisätä.

Tiistaina en mennyt ollenkaan tallille, kun Helmiä tarvittiinkin muualla. Keskiviikkona oli kuitenkin kouluvalmennus, jälleen maneesilla. Alunperin meidän oli tarkoitus ratsastaa 12-13, mutta tallin omistaja olikin unohtanut merkitä meidät listaan ja maneesissa oli meneillään toinen valmennus. Päädyimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että ratsastamme sitten 13-14, koska meillä ei ollut mikään kiire. Siis nou hätä :) Päätimme rauhassa kävellä katsomaan missä kunnossa kenttä oli. Se näytti tosi huonolta, sillä yksi pitkä sivu oli pelkkää vesilätäkköä. Kokeilun jälkeen kentällä pystyi kuitenkin ratsastamaan ja päätimme käyttää sen hyödyksemme! Jossu laittoikin meidät ratsastamaan ihan tarkoituksella vesilätäköstä, joka sai hepat nostelemaan hienosti jalkoja ja käyttämään kroppaa ihan eri tavalla. Helmi on tunnetusti hienohelma jos kyse on vesilätäköistä, joten ensin kauhuissaan yritti kiertää lätäkön ja säästyä kastelemasta kavioitaan. Kun kuitenkin sain Helmin kulkemaan vesilätäköstä, se tykkäsikin hommasta tosi paljon :D Kohta kaikki hepat ravailivat innoissaan läpi vesilammikon. Vähän erilaista treeniä!

Maneesissa aloitimme pian ravailemaan. Teimme paljon taivutuksia ja Helmi oli tosi letkeä ja irtonainen. Vesilätäkkötreeni hoiti hommansa! Valkun teemana oli huolellinen kulmien ratsastus, keskilaukka ja keskiravi. Mua aluksi jännitti onnistuisimmeko saamaan aikaan minkäänlaista keskiravia tai -laukkaa, sillä emme olleet ennen sellaisia paljoa harjoitelleet, eikä meidän pienellä kentällä siihen edes kunnolla ole tilaa. Päätin kuitenkin yrittää parhaani ja suhtautua asiaan positiivisella mielellä. 

Raviverkkailujen jälkeen Jossu pyysi meitä nostamaan harjoituslaukan ja hoitamaan ensin sen ympyrällä kuntoon. Kun laukka oli omasta  mielestä hyvää, sai siirtyä uralle laukkaamaan. Tehtävänä oli mennä pitkät sivut keskilaukkaa ja hieman ennen kulmaa hiljentää harjoituslaukkaan, ratsastaa kulma huolellisesti läpi, lyhyt sivu harjoituslaukkaa, huolellinen kulma ja taas pitkä sivu keskilaukkaa. Näin jatkettiin siis kokoajan. Jos kulmiin tuli oikomisia tms. tuli siihen tehdä voltti, jonka aikana harjoituslaukka ratsastettiin hyväksi ja tultiin kulma uudelleen. Ensin Helmi laukkasi vaan estelaukkaa menemään, eikä ottanut tiiviistä istunnastani tai puolipidätteisäni kuuleviin korviinsa. Olimme tätä valmennusta ennen aina vain hypänneet maneesissa, joten H selvästi ajatteli että "Maneesi, hypätään!". Pikkuhiljaa kun se sitten hiffasi mitä siltä pyydettiin, se tuli harjoituslaukkaan pelkästä istunnasta ihan upeesti, ja keskilaukkakin oli ihan mieletöntä! Kyllä ponista vaan saa vaikka mitä irti kun on vaan hyvät puitteet ja tilaa tehdä hommia. Pieni tauko välissä, sitten sama juttu toiseen kierrokseen - yhtä hyvällä menestyksellä. Jes!

Laukkatehtävät olivat tosi rankkoja ponille, joten pieni ravi- ja käyntihengähdystauko olivat ihan paikallaan. Kehuin ponin ansaitusti maasta taivaisiin ja Jossukin oli iloisesti yllättynyt miten hienosti Helmi hoiti tehtävän. Seuraavaksi Jossu pyysi meidät isolle keskiympyrälle, joka oli tarkoitus mennä keskiravissa. S:ään ja R:ään tuli tehdä voltit harjoitusravissa, ja voltin keskelle vielä parin askeleen suoristus. Keskiravi oli tosi hakusessa, kunnes Jossu kertoi tarkasti mitä mun piti tehdä. Eikä se loppupeleissä ollut edes mitään sen kummempaa, piti kehua ja kannustaa. Pian ponista irtosikin semmosta keskiravia että huhhuh! Volteille se tuli tosi hyvin taas istunnalla harjoitusravissa ja sain pohkeen läpi niin, että suoristuksetkin menivät ihan nappiin. Suunnanvaihdoksen jälkeen sujui taas yhtä hienosti ja pian saimmekin kävellä palkinnoksi. Loppukeventelyt, hurjasti kehuja ja matka kohti kotia! Harmikseni kouluvalkusta ei ole nyt yhtään kuvamateriaalia :( Yksi kännykällä otettu kuva löytyy kuitenkin valkun jälkeen hikisestä ponista!

Torstaina lähdimme hyvän tallikaverini Katin kanssa maastoilemaan ilman satulaa. Emme olleet pitkään aikaan nähneet kunnolla ajan kanssa, joten meillä riittikin sitten rupateltavaa! Kävelimme koko matkan rauhassa, joka oli ponillekkin ihan ansaittua edellispäivän rankan valmennuksen jälkeen, ja mulle ja Katille hyvää vatsalihastreeniä - sen verran tuli naurettua :D Katti ja minä keksimme vaikka mitä hauskoja juttuja, kun mielikuvituksemme pääsevät laukkaamaan. Ja vaikka Katti onkin mua kolme vuotta vanhempi, me tullaan loistavasti juttuun. Ihanan maaston jälkeen leikkasin vihdoin Helmin ylikasvaneen pystärin takaisin kuosin ja pääsin vielä Katin kyydillä kotiin :)

Tähän väliin laitan pari kuvaa hiihtolomaviikon maanantailta, jolloin Sara oli meillä ja päätimme lähteä ulos kuvailemaan. Näissä kuvissa hiukseni ovat onneksi sen väriset kuin pitääkin, eivätkä sellaiset järkyttävän harmaat... Heh. Hieman näyttävät punaisemmilta kuin ovat oikeasti, saattaa johtua tuosta ihan kokonaan liilasta paidasta. Tällaiset purppurat/liilat nää kuitenkin oikeesti on :)

Lopuksi vielä kerron eilisen, eli lauantain estevalmennuksesta. Sieltäkään ei ole kuvan kuvaa, mikä on tosi harmi :( Yritän aina mahdollisimman usein värvätä kuvaajan, mutta monet kavereistani olivat ulkomailla tai eivät muutenvaan päässeet. Valkku alkoi 12 ja aloitimme taas pian keventelemään, sillä takanamme oli matka tallilta maneesille. Tällä kertaa meille oli kyhätty neljä estettä, yksi sarja, joista toinen este oli pysty ja toinen tasaokseri, sekä kaksi estettä noin H:n ja S:n kohdalle muutama metri urasta sisälle, joiden puomit olivat pitkän sivun suuntaisesti. Meidän tuli ensin laukata kevyessä istunnassa hyvää estelaukkaa (tää on ainakin mun tietääkseni ihan omakeksimä tai ainakin epävirallinen termi, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkotan :D) jonkin aikaa. Sitten tuli istua alas satulaan ja tehdä hallitussa harjoituslaukassa voltti haluamansa esteen ympärille. Huomaa kyllä miten rapakunnossa olen, kun alkoi kevyessä istunnassa laukkaaminen pikkuhiljaa tuntua lihaksissa! :D Helmi kuitenkin laukkasi tosi hyvää laukkaa ja tuli hyvin istunnalla harjoituslaukkaan voltille.

Esteitä alettiin tulla aluksi ristikoina, tultiin niitä kahta pitkän sivun suuntaisia estettä niin, että ratsastettiin ikään kuin neliötä. Tehtävän tarkoituksena oli testata kuinka hyvin heppa oli avuilla. Ensin tultiin uraa pitkin suoraan, sitten esteen kohdalla tehtiin 90 asteen kulma ja tultiin suoraan esteelle. Esteen jälkeen jatkettiin ihan suoraan uralle asti ja käännyttiin taas tehden se kulma. Samalla tavalla tultiin toiselle esteelle ja jatkettiin taas sama alusta. Näin syntyi se mainitsemani neliö, toivottavasti saatte selityksistäni jotain selvää. Vasempaan kierrokseen H meni tosi hyvin, laukan tempo oli hyvä ja hypyt olivat puhtaita, poni oli oikea nautinto ratsastaa. 

Eri meininki olikin sitten oikeaan kierrokseen. Aluksi saatiin yksi kierros ihan ok, kunnes yhtäkkiä Helmi kielsi ihan syyttä! Vaikka esteet olikin nostettu pystyiksi, ne olivat silti vaan noin 50-60cm korkeita ja Helmin olisi ihan hyvin pitänyt pystyä hypätä vaikka lähestyminen ei ihan täydellinen ollutkaan. Tultiin este sitten uudelleen ja pientä kannustusta H kyllä vaati jotta hyppäsi esteen. Sen jälkeen se sitten yhtäkkiä meni ulkoavuille ihan kuuroksi ja laukkasi ohi seuraavasta esteestä. Näin tapahtui muutaman kerran, sillä yksinkertaisesti en saanut ulkoapuja millään läpi. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja sain kuin sainkin Helmin tuotua esteelle ja hyppäämään yli. Jatkoimme vielä pari kierrosta, jotka sujuivat sitten onneksi ihan hyvin ja saimme kävellä. Ihmettelin Helmin kieltoja suuresti, sillä se kieltää todella harvoin, ja silloinkin vain jos sitä kiukuttaa tosi paljon tai sillä on hyvä syy. Se yleensä yrittää aina hypätä isommatkin esteet vaikka paikaltaan ja usein myös onnistuu pääsemään puhtaasti yli. Se on oikeen Helmin bravuuri, mistä aina jaksan ylpeillä kaikille :D Joten tää jollain tapaa jäi mun mieltä vaivaamaan, vaikka ihan normaaliahan se on jos heppa välillä kieltää.

Sen jälkeen alkoi kuitenkin mennä vaan paremmin ja paremmin! Tultiin aika haastavaa rataa, jossa oli paljon tiukkoja käännöksiä. Ajattelin meillä tulevan ongelmia muutamassa vaikealta vaikuttavassa kohdassa, mutta yllättäen meillä menikin heti ekalla yrittämällä rata ihan nappiin ja olin tyytyväinen omaan suoritukseenikin. Radan jälkeen tultiin sarjaa, johon piti tulla kolme pitkää laukka-askelta väliin. Pari kertaa tulimme sen neljällä lyhyellä laukalla, kun A-osan lähestyminen tuli aika juureen, mutta muuten saimme juuri sopivasti ne kolme pitkää askelta väliin ja H oikeen imi esteelle!

Lopputunnista jossu sitten kysyi kuinka korkeeta Helmillä on ennen hypätty ja vastasin sen 85cm mitä ollaan kaaauan sitten hypätty. Jossu päätti sitten nostaa sarjan B-osan, eli okserin, 85cm ja oli tosi kivaa päästä hyppäämään vähän isompaa pitkästä aikaa. En ollut ihan täysin hypyssä mukana, mutta poni hyppäsi upeesti ja molemmilla oli tosi kivaa. Kehuin Helmiä ja hiljensin raviin kun ajattelin meidän lopettelevan, mutta Jossu sanoikin "Tulkaa vielä kerran, mä nostan tän 90". Eipä siinä mitään, mehän tultiin! :D Saatiin lähestyminen ihan nappiin A-osalle, kolme askelta ja ihan mieletön hyppy sen 90cm yli. Pääsin tohon hyppyyn ihan sataprosenttisesti mukaan ja sekä ponilla että mulla oli ihan superkivaa! Kehuin Helmiä hirveesti, sitten aloimme pikkuhiljaa keventelemään loppuraveja. Valkusta jäi tosi hyvä mieli, kun poni ja minä molemmat onnistuimme. Ja nyt on sitten meidän henkilökohtainen korkeusennätyksemme rikottu, olen ylpeä <3 

Tiedän että tosi monelle 90cm korkea este on ihan normaali, ja monet kisaavat sitäkin paljon korkeampia luokkia. Minulle ja Helmille tuo oli kuitenkin upea saavutus. Pienelle, 136cm korkealle nuorelle vuonohevoselle 90cm on kuitenkin iso este. Minä taas ratsastajana tunnen suurta iloa ja onnistumista siitä, että näen kuinka paljon olen saanut aikaan Helmin kanssa, vaikka olen sen itsekin aika kokemattomana lähes yksin ratsuttanut. Ja uskon että iloni ja ylpeyteni on ihan oikeutettua :)

Nyt kello alkaa olla tosi paljon ja mulla on huomenna koulupäivä, joten aion nyt kömpiä sänkyyn peiton alle. Ei yhtään kyllä haittaisi pitää toista hiihtolomaa tähän perään... No minkäs teet, pitäkää mulle peukkuja että pysyn neljän ja puolen tunnin yöunista huolimatta koulussa hereillä! Hyvää yötä!