Luottokaveri

Moikka! Nyt vähän viime viikon heppakuulumisia. Tiistaina sain aivan järkyttävän migreenikohtauksen, josta johtuen vietinkin koulusta kotiin tultuani loppupäivän sängynpohjalla sikeässä unessa. Tallille ei siis ollut asiaa. Keskiviikkona mulla oli Ronja seurana ja kuvaajana, sekä poni joka puhkui energiaa! Se oli jotenkin onnistunut saamaan itsensä niin rapaiseksi, ettei satulaa voinut mitenkään päin laittaa selkään, meidän tallilla kun hepan pesumahdollisuudet ovat vähän heikohkot ja muta oli aivan märkää. Voitte siis vain kuvitella tämän combon; varsin keväisellä mielellä oleva heppa kevyellä liikutuksella/vapaalla pari edellistä päivää + ilman satulaa meikäläinen istahtaa selkään. Jo alkuun voin paljastaa että selässä pysyin, mutta pukeilta eikä laukkaspurttailuilta vältytty.

Harmittaa, että poni oli niin aikapommi, sillä se oli muuten tosi irtonaisen ja työstettävän oloinen. Sain jopa muutamat oikein näppärät pohkeenväistöt sekä käynnissä että ravissa aikaiseksi. Jotain ihan nättejä pyöreitä pätkiäkin tuli, mutta heti kun olisi alkanut sujua, piti Helmin keksiä jotain jäynää mun pään menoksi. Ravissa pidin ponin mahdollisimman hyvin työn touhussa, taivuttelin, tein väistöjä uralta pois ja uralle ikään kuin siksakkia, paljon suunnanvaihdoksia, loivakaarista, voltteja sekä temponvaihteluita ja siirtymisiä. Laukannosto mua vähän jännitti, musta on tullut niin nössö! :D Viime tippumisesta on jo sen verran aikaa, että mulla meinaa vähän olla kammo sitä selästä lentämistä kohtaan. Päätin kuitenkin rohkeasti laukata keskiympyrällä, muutamaa pukkia ja säntäilyä lukuunottamatta laukka oli tosi hyvä tempoista, pontevaa ja reipasta. Mulla on pari ihan ok kuvaa ratsastuksesta, mutta asetukset olivat valitettavasti taas niin ihmeellisiä ettei hyvälaatuisia kuvia oikein enää hämärtyessä tullut.

Ronjakin hyppäsi välissä selkään ja otti muutamat laukat sekä ravia. Sain napattua ravissa kuvan ihan hienostakin pätkästä! Lopuksi vielä itse nousin selkään loppuverkkaamaan ja ratsastuksen jälkeen vietiin poni tarhaan ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin.

Olin jo keskiviikkona päättänyt, että torstaina lähdetään maastoon purkamaan höyryjä (tällä kertaa satulan turvin) ja näin myös tehtiin. Ihanassa kevätillan auringossa lähdettiin Helmin kanssa hiekkatietä pitkin käpöttelemään ja aluksi neitokainen tuntui jopa laiskalta! Kyllähän se siitä sitten heräsi, kun alettiin ravaamaan. Kaikissa mahdollisissa kohdissa otin laukkaa, muuten ravailtiin ja tarvittaessa käveltiin. Yhdellä pellollakin käytiin pyörähtämässä, pari ilopukkia mahtui alkumatkasta mukaan ja muu matka mentiin sitten ihan nätisti takapuoli alhaalla. Oli mielettömän ihana tunne laukkailla rauhallisesti (ja välillä vähemmän rauhallisesti) hiljaisessa illassa hepan kanssa, johon luotto on ihan täydellinen.

Rataharjoituksissakin meitä kehuttiin ratsukoksi, josta luottamuksen näkee ulkopuolinenkin, ja näiden kommenttien jälkeen olen alkanut miettiä ja oikeasti arvostaa asiaa enemmän. Se tietty yhteys ja molemminpuolinen sanaton ymmärrys, joka mun ja Helmin välillä vallitsee, on niin ainutlaatuista ja hienoa ettei sitä voi korvata. Helmillä on aina hauska tapa 'kysyä' multa maastossa mitä vauhtia saa mennä. Se omalla elekielellään ikäänkuin kysyy "Voidaanko mennä vähän kovempaa? Pliispliis jooko?" ja odottaa multa lupaa, ennenkuin voidaan reipastaa tahtia. Ja jos joskus ei syystä tai toisesta voida baanailla, niin Helmi kyllä luottaa siihen että mulla on hyvä syy sanoa ei. Välillä on känkkäränkkäpäiviä niin ratsastajalla kuin hevosellakin, ja silloin saattaa tulla pieniä yhteyskatkoksia. Sellaiset kuitenkin kuuluvat asiaan, ja kaikki tällaisen sielunystävän omistavat ihmiset varmasti tietävät mitä tarkoitan tällä molemminpuoleisella ymmärryksellä.

Meinasipas mennä syvälliseksi! Torstain maastoreissu oli vaan kaikin puolin niin onnistunut kuin olla voi. Yksi sellaisista hetkistä, jotka saavat arvostamaan elämää ja sen hyviä puolia taas huimasti enemmän. Rakastan Helmiä vaan niin paljon, etteivät sanat riitä kuvaamaan ♥

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa väsymys painaa, muhun toi kellojen siirtäminen vaan tunnillakin vaikuttaa tosi paljon, ja sen huomaa kyllä juttujen tunteellisuudestakin... Hyvää yötä ja oikeen hyvää viikon alkua kaikille!

Provincian esterataharjoitukset (sähläyssunnuntai)

Tuli muuten harvinaisen pitkä otsikko, mutta oli pakko tunkea noi sulkeet mukaan. On nimittäin erittäin osuva sana kuvaamaan tätä päivää, yhtä sähläystä täynnä! Aamulla oli tosiaan ne viime postauksessa mainitsemani esterataharjoitukset, niistä lisää alempana. Iltapäivällä olenkin sitten nukkunut makeasti muutaman tunnin ja nyt illalla kävin hakemassa itselleni vähän syömistä, hampparin... Hehheh. No, eihän tällainen huippu-urheilija syömättä elä! Kohta olisi vielä luvassa iltapalaksi pannareita, kesäkunto 2014 2024 täältä tullaan.

Mulla ei kauheasti ole aikaa tätä postausta kirjoittaa, joten saatte nyt tyytyä siihen mitä tästä tulee. Mun piti myös piirtää teille kuva radasta jota hypättiin, mutta arvatkaas muistiko tämä tyttö. Eipä tietenkään. Sain myös taitoarvostelusta paperin, enkä sitäkään tajunnut kuvata. Pistetään kaikki kuitenkin sähläyspäivän syyksi, eikö vain?

Aamulla olin reippaana kahdeksalta tallilla, jossa muut tytöt olivat jo aloittaneet aamutallin teon. Helmi mutusteli heiniään hiekkatarhassa siirtotallin edessä, ja vesien viemisen jälkeen roudasin harjapakin siihen ja aloin puunaamaan ponia. Aika juoksi ja poni oli tosi likainen, joten lopulta muut olivat jo lähtöasemissa, kun itse vasta suunnittelin suojien laittoa. Hups! Toin Helmin sitten tallin eteen tyttöjen lähelle vapaana seisomaan, kun itse hain varusteita tallista. Kuten suurinosa teistäkin tietävät, H seisoo yleensä aina nätisti vapaana paikallaan kun hoidan sen. Eipä tänään. Tytöt eivät kerenneet ottaa askeltakaan ponin kiinni ottamiseksi, kun se jo laukkasi komeiden pukkien saattelemana tarhoille :D Onneksi Janna kävi ystävällisesti hakemassa ponin ja auttoi mua pitämällä siitä kiinni. Kerkesin kiireessä tiputtaa satulankin kerran märkään maahan, ja kun lähdimme (viimein) kävelemään maneesille päin, huomasi Saana mun ohjien olevan ristissä. Kaikkien hepat olivat tosi levottomia ja Jannakin kerkesi tiputtamaan raippansa alkumatkasta. Kuten sanoin - sähläyspäivä.

Tilannekuva. Kuuntelen ohjeita

Maneesille saavuimme juuri ja juuri ajoissa puoli kymmeneltä. Meille ei oltu yhtään infottu ohjelmasta, joten meille oli ihan täysi yllätys että meillä alkoi heti valmennus. Munhan piti siinä vielä lähteä vessaan juoksemaan, onneksi paikalla oli apuvoimia pitämässä ponia. Pääsin onneksi mukaan valmennukseen ihan ajallaan, meille tosiaan pidettiin kisaverryttelystä valmennus, jonka jälkeen hypättiin vielä kaksi arvosteltavaa rataa. Oli tosi kiva kuulla välillä eri valmentajan mielipiteitä ja sain tosi hyviä neuvoja. Olen aina ilmeisesti hypännyt liian pitkillä jalustimilla, mutta nyt sekin homma korjaantui.

Ainoa verryttelykuva, ihan järkyttävää :D Ja tässä vielä liian pitkät jalustimet

Verryttelyssä sain paljon kuulla siitä, kuinka en ratsasta esteen jälkeen tarpeeksi suoraan ja ohjani ovat vähän eri mittaiset. Tämähän piti tietenkin paikkansa ihan täysin ja pikkuhiljaa parani. Mua jännitti jostain syystä enemmän kuin virallisissa kisoissa, joten kaikki mulle vähän vaikeammat asiat, kuten askeleiden laskeminen, unohtuivat ihan täysin :D Selvisimme kuitenkin kunnialla valmennuksesta ja tulihan sinne muutama ihan kelpo hyppykin.

Ensin hyppäsin 70cm radan, mulla oli edelleen vähän turhan pitkät jalustimet ja jännitys rokotti kyllä suuren osan ratsastamisestani. Tosi outoa, koska en yleensä kisatilanteessakaan ole kova jännittämään. Muuten meillä meni kuitenkin hyvin, ei tullut kieltoja ja Piude kehui laukan rytmiä ja tempoa. Pöytäkirjassa numerot olivat 7 ja 7,5. Olin ihan tyytyväinen siihen, sillä ratsastin huonommin kuin yleensä valmennuksissa. Lähestymiset tulivat välillä aavistuksen juureen, enkä päässyt kunnolla mukautumaan hyppyyn, mutta poni oli ihan super niinkuin aina. Mulla on vain yksi tosi hassu kuva 70cm jota en olisi edes julkaissut, ellei se tosiaan olisi ainoa tästä luokasta. Poni näyttää ihan makkaralta!

Seuraavaksi (hetken tauon ja muiden ratojen jälkeen) oli vuorossa se mun suurin jännitys, 80cm rata. Ollaanhan me sitä hypätty valmennuksissa, mutta ikinä ei missään kilpailuissa tai sen tyyppisissä. Mua kutitti mahanpohjassa hassusti jännityksestä, kun nostin laukan ja ohjasin ponin kohti ensimmäistä estettä. Laukka oli vähän hidastempoista ja vetelää, mutta askeleet menivät ekalle esteelle just nappiin ja pääsin mukautumaan kivasti. Olin myös lyhentänyt jalustimia, joten en jäänyt polvilla tarraamaan satulaan. Tokakin este meni just ja just, oltiin Helmin kanssa kuin täit tervassa. Kolmannelle esteelle tuli kielto, mutta se oli täysin mun vika, kun en ratsastanut laukkaa tarpeeksi eteen. Toisella yrittämällä ja "Hop hop!" huutojen saattelemana päästiin yli ja laukan tempokin alkoi löytyä. Loppurata sujuikin sitten suht koht ongelmitta eikä 80cm edes tuntunut isolta! Ihan hyvin voidaan siis jatkossa kisoissa mennä toi 70cm alle ja sitten 80cm :)

Vähän oli radalla mulla vaikeuksia taas mukautua hyppyihin, kun jännitin niin pirusti. Lähestymiset tulivat tällä kertaa tosi kaukaa, mutta se oli omasta mielestäni parempi kuin ihan juureen, ovathan 80cm esteet jo matalalle Helmille ihan ponnistelua vaativia. Kehuin sitä kokoajan ja vähän liikaakin, kun sain radan jälkeen kuulla huomautuksia Piudelta höpöttämisestä... :) Onneksi kyseessä oli kuitenkin harjoitustilanne ja olen taas paljon entistä viisaampi!

"Ei mennyt yhtään hyvin mun osalta" Nauttikaa mun kaksarista :D

Kuvat oli otettu tosi vaaleina, siitä johtuu siis huono laatu. Vähän harmitti, kun niin pieni osa kuvista onnistui, mutta kiva saada edes jotain matskua :) Kaikesta sähläyksestä huolimatta näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä mukava ja opettavainen päivä. Odotan jo malttamattomasti ekoja kisoja! Nyt tuli jotenkin tosi sekava postaus, mulla ei aivot meinaa millään toimia ja päikkäreistä huolimatta väsyttää ihan kamalasti. Kysykää toki jos jotain tulee mieleen, aiheesta tai sen ulkopuolelta. Tähän loppuun vielä kuva lauantai-illan upeasta taivaasta, ihan mielettömän värinen.

Pari sanaa

Nyt taas ihan nopeaa kuvatonta päivittelyä. Tänään olin Helmin kanssa taas maastoilemassa, mentiin satulalla ja aika reippaastikin! Käytiin pellolla lumihangessa rallittelemassa vielä viimeistä kertaa tänä talvena. Ainakin jos siinä toivossa eletään, että se kevät pian oikeasti saapuisi. Ravattiin myös tosi paljon hiekkateillä, ylämäkeen hölkkääminen teki tosi hyvää ja vahvistaa takaosaa. Pari jännää rekkaa jouduttiin matkan varrella ohittamaan, mutta H käveli ihan rauhallisesti niiden ohi, vähän puhisi siinä korvat hörössä mutta ihan turvallisesti pystyin pitämään tuntuman kevyenä. Vähän ennen seitsämää oltiin takaisin tallilla ja vielä oli ihan valoisaa! Kesää kohti mennään, nyt vaan vielä haluan tuosta lumesta ja pakkasesta eroon.

Tänään sain myös kuulla, että viikonloppuna Provincialla pidetään esterataharjoitukset. Näillä näkymin siis oltaisiin Helmin kanssa sinne suuntaamassa, siitä kuitenkin enemmän sitten kun ollaan ensin sinne asti päästy. Kovasti yritän kuvaajaa värvätä mukaan, pitäkää peukkuja!

Viime postauksessa unohdin ihan kokonaan teiltä kysyä, että mitäs tykkäätte Jasusta? Oliko kiva lukea vähän erilaisia heppakuulumisia? Haluatteko kuulla Jasusta vielä jatkossakin?

Jasuilua

Olin viikonloppuna kakkoskotona ja pääsin lauantaina pitkästä aikaa vähän erilaiseen satulaan, nimittäin poikaystäväni äidin suokkiruunan, Jasun. Tässä postauksessa kerroin ensimmäistä kertaa Jasusta, joka osasi silloin hädintuskin laukata, ja nyt on kehittynyt siitä ihan huimasti!

Aamulla katsoin ikkunasta ulos ja olisi tehnyt mieli vaan vajota takaisin sänkyyn nukkumaan. Kyllähän se takatalvi tänne tuli, mukanaan inhottava suojalumi ja tuuli. Lähdettiin kuitenkin reippaina Valtterin isosiskon kanssa tallille. Sää oli kyllä aika inhottava ja ajokeli ihan hirveä, mutta Jasu oli maailman suloisin. En meinannut tunnistaa koko heppaa, kun sen iho oli parantunut niin huimasti viime näkemältä ja se oli muuttanut melkein kokonaan väriä! Onneksi hain kuitenkin oikean hepan tarhasta ja vein sen karsinaan harjattavaksi. Oli muuten aikalailla kokoeroa Helmiin, ja mietin jo kauhuissani miten pääsen kampeamaan itseni selkään :D Osa kuvista huonon sään takia rakeisia tai ärsyttävästi tarkentuivat taustaan, sekä jouduin jostain ihan suosiolla rajaamaan oman naamani pois, antakaa anteeksi.

Kentälle päästyämme Jasu oli jo selkäännousussa (pääsin kuin pääsinkin ilman jakkaraa selkään) ihmeen rauhaton eikä meinannut pysyä paikallaan. Siinä sitten hetken mietimme seisommeko paikallamme vai emme, kunnes Jasu rauhoittui ja kehuin sitä hirveästi ennenkuin lähdimme liikkeelle. Kävelin rennosti alkukäynnit, jonka jälkeen aloin keventelemään ravissa, Jasu aukoi suutaan kokoajan ja oli tosi vahva etuosasta. Ihmettelin asiaa suuresti, koska mulle oli kerrottu aikaisemmin kuinka Jasu on tosi rauhallinen ja rento - niinkuin oli ollut mun aikaisemmillakin ratsastuskerroilla. En saanut pohkeita läpi millään ja Jasu yritti jatkuvasti oikoa kulmissa, sekä mun oli tosi hankala keventää oikein saati istua satulassa Jasun jättimäisessä ravissa. Jasperi ei tuntunut kuitenkaan yhtään omalta itseltään, vaan kyttäili kaikkea turhaa ja oli tosi reippalla päällä.

Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on vaan huono päivä. En myöskään saanut oikeanlaista tuntumaa Jasuun näin pitkän ajan jälkeen, joten tietenkin suuri osa oli myös ratsastuksestani kiinni. Välillä Jasu ihan vaan sikaili, mutta en antanut periksi ja sain muutamia ihan rentojakin pätkiä aikaan. Kylmän ilman takia kameran akku meinasi sanoa itsensä irti, joten kovin paljoa materiaalia mulla ei ole. Ihan tarpeeksi kuitenkin, jotta näätte vähän miltä meno näytti... Ei kovin hyvältä.

Vähän rennompi Jasu

 
Laukassa Jasu vei mua ihan 6-0! Laukkasimme keskiympyrällä, eikä oikeaan suuntaan asettumisesta tullu yhtikäs mitään, puskettiin joko sisä- tai ulkolapa edellä ja kuski roikkui kyydissä kun ei saanut mitään kontrollia. Mulla ei ollut ketään auttamassa, joka olisi tuntenut Jasun paremmin ja kertonut mitä tehdä, joten yritin vaan parhaani mukaan löytää oikeat nappulat (ja pysyä selässä). Pari kertaa Jasu yksinkertaisesti lähti viemään ihan vastakkaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt kääntyä ja oli kyllä lähellä etten tippunut. En halunnut antaa periksi ja kun olimme vihdoin saaneet jotenkuten kunnollisen laukkaympyrän, kehuin ja lopetin laukkaamisen siihen. Oli kyllä semmoista räpellystä ja niin avuton olo ettei mitään rajaa.

Laukasta ei ole tän enempää kuvia

Loppuravailut sujuivat jo aavistuksen paremmin, mutta kovin hyvä maku mulle ei tunnista jäänyt - lähinnä oman ratsastuksen osalta. Mietin kokoajan miten Jasu oli mennyt niin huonosti mulla, kun juuri olin kuullut paljon kehuja siitä. Ratsastuksen jälkeen tein kuitenkin Jasun kanssa sovintohalin ja saihan se hurmuri hymyn huulille! Polle oli ihan läpimärkä hiestä, joten loimitettiin se hyvin ennen tarhaamista.


Tänään maanantaina me kuitenkin lähdettiin mun äidin kanssa Jasun tallille! Mun tarkoituksena oli vaan kuvata kun äiti ratsastaa, joten en varautunut sen kummemmilla tallivaatteilla, vaan lähdimme melkein suoraan kun olin päässyt koulusta. Treffattiin Valtteri ja hänen äitinsä tallilla, sää suosi meitä tällä kertaa, sillä vaikka pakkasta oli tunkeutumaan luihin ja ytimiin saakka, paistoi aurinko ihanasti. Hoidettiin Jasupasu kuntoon ja lähdettiin kentälle. Äidin ratsastuksesta en voi sen enempää analysoida, kuin että maasta käsin meno näytti hyvältä ja parani loppua kohden :) Oon myös tosi kateellinen äidin istunnalle, koska myötäsi tosi hyvin Jasun isoihin liikkeisiin eikä pomppinut mihin sattui!

Jasu meni ihan törkeen makeesti äidillä, kuten kuvista huomaatte, ja äidillä oli hirmu hauskaa. Laukata hän ei Jasulla uskaltanut, mutta yllättäen löysinkin itseni satulasta! Hevonen oli ihan eri maasta kuin lauantain ratsuni, paljon irtonaisempi, kevyempi ja kuuliaisempi. En ollut muistanut ladata kameran akkua, joten Valtteri sai räpsäistyä vain pari kuvaa ennenkuin se sammui. Parhaat kohdat jäivät siis harmikseni ikuistamatta. Sain Jasun kuitenkin hienosti asettumaan kulmissa, sekä kuuliaiseksi istunnalleni. Ja tässä olikin se avainsana, istunta. Olin lauantaina vaan keikkunut menemään enkä tajunnut edes yrittää istua eri tavalla syvemmälle satulaan. Laukassakin olin melkein irti satulasta, ja tietenkin ex-ravurille sellainen oli merkki mennä kovempaa. Hävettää ihan hirveästi etten tajunnut sitä silloin, mutta onneksi ei ole liian myöhäistä, ja olin todella onnellinen tämän päivän onnistumisesta :)

Ravissa sain Jasun hyvin kokoamaan itsensä ja kulkemaan rennosti. Vitsi että oli mahtava fiilis! Laukannosto jännitti mua kamalasti, koska viime kerta oli mennyt ihan päin mäntyä, mutta laukka nousikin tosi nätisti ja oli rauhallista ja melkein koottua. Kerran meinasi Jasu lähteä taas viemään, mutta muistin istunnan ja sain sen hyvin takaisin käteen. Molempiin suuntiin laukat olivat aivan ihanat ja niihin oli hyvä lopettaa, vielä loppuverkka ja sitten talliin. Tänään oli kyllä yksi elämäni ihanimmista maanantaista!

Rupean Jasulla (näillä näkymin ja toivon mukaan) ratsastamaan enemmän, joten meistä tulee vielä varmasti hyvä pari. Helmiä en tietenkään missään vaiheessa aio unohtaa tai hylätä, Jasukin vain saattaa alkaa seikkailemaan täällä blogin puolella ja mun elämässä enemmänkin. Toivotaan!

Pakko tähän loppuun laittaa vielä kuva, kun rakastuin Jasun satulahuopaan ja noihin ihaniin helmikoristeisiin, musta ihan älyttömän tyylikäs huopa. Harmi kun ei meidän neidille toi beige oikeen sovi, muuten olisin saattanut kenenkään huomaamatta napata tuon mukaani... Heh ;)

Mitä teille kuuluu?

Kevättä rinnassa (paljon kuvia)

Heippa! Kirjoitan teille nyt tän viikon ratsastuksista, viikonlopun kuulumiset tulevat myöhemmin. Mä oon ollut ihan mielettömän iloinen nyt lähipäivät, rakastan tätä kevään auringonpaistetta ja lämpöä! Toivon koko sydämestäni ettei sitä puhuttua takatalvea nyt tulisi. Oon päässyt jo mukavasti kulkemaan skoballakin, joka vaikuttaa heti siihen, että kerkeän tehdä enemmän asioita. Kerkeän ihanasti valosan aikaan tallille ja jopa valosan aikaan poiskin. Woohoo! Mulla on suupielet korvissa kokoajan ja laulan ja tanssin tallillakin, olen vaan niin iloinen. Vaikuttaako kevät teihinkin piristävästi?

Tiistaina kävi valmennuksen suhteen sen verran ikävästi, että tuntia olikin siirretty aikaisemmaksi eikä tieto ollut jostain syystä kulkeutunut mun korviini. Tulin sitten hieman närkästyneenä tallille enkä päässyt valmennukseen. Aika on nykyään pysyvä (näillä näkymin), enkä koulun myöhän loppumisajan takia mitenkään ehdi tiistain valmennukseen. Se siis luultavasti jää nyt kokonaan pois, mutta ollaan sovittu niin että mulle ilmoitetaan aina kun on este- ja kouluvalkkuja esimerkiksi viikonlopuille. Perjantaisinkin voi olla hyvä päivä silloin tällöin valmennukselle, ja pääsen myös tasokkaampaan ryhmään, joka vastaa enemmän mun ja Helmin tasoa. Lähdimme sitten valmennuksen sijaan Helmin kanssa nautiskelemaan rennosta maastolenkistä ilman satulaa!

Ihana Milla pääsi kuvaamaan mua keskiviikkona, aurinko paistoi taas ihan täydeltä terältä ja meillä oli ihan huipun hauskaa tallilla - niinkuin aina! Kuvia tuli ihan kiitettävä määrä ja hyvää videomateriaaliakin sain, saas nähdä milloin saan väsättyä teille jonkunlaisen koosteen tosta liikkuvasta kuvasta. En kuitenkaan lupaa mitään tai ilmoita etukäteen, koska kaikki tietää miten siinä käy... Hehe. Video on kyllä mulle myös todella hyödyllistä oman ratsastuksen analysointiin, sillä huomasin miten paljon ylimyötään lantiolla ja alakroppa on levoton. En oo ennen edes tajunnut tollasta seikkaa, joten video oli kyllä hyvä herätys. Pitääkin kysyä Jossulta neuvoja seuraavassa valmennuksessa kyseiseen ongelmaan. Videolla poni näytti kuitenkin tosi hyvältä ja mun ylävartalo oli hyvin rauhallinen. Mun vahvuus on aina ollut rauhalliset ja vakaat kädet sekä yläkroppa, kun taas pohkeiden paikallaan pitäminen, varpaiden eteenpäin suuntaaminen ja juuri tuo lantio on ollut niitä haasteellisempia asioita. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja niin aion myös tehdä!

Tätä se teettää kun on hyvä fiilis :D Arskat ekaa kertaa tänä vuonna käytössä!

Poni oli ihan karseen näköinen toiselta puolelta, kun sen mahassa, jaloissa ja kyljissä oli ihan märkää mutaa. Sain pestyä pahimmat pois, mutta kaikista kuvauksellisin H ei kyllä puhtauden puolesta ollut. Se ei kuitenkaan onneksi ole vaarallista! Kunhan varusteiden alle ei jää likaa hiertämään niin kaikki on hyvin :)

Helmi vaikutti vähän energiseltä jo alkukäynneissä. Ravissakin se oli tosi vahva edestä ja painoi kädelle ihan hulluna, puolipidätteet ja normaalia vahvemmat avut olivat kyllä kovassa käytössä. Taivuttelin paljon sisäuralla, keventelin aika reippaaseen tahtiin ja tein voltteja ja näitä mun nykysiä lemppareita, lävistäjiä. En nyt kirjoita tunnista niin paljoa, kuvat kertovat enemmän! Sen kuitenkin sanon, että Helmillä on tällä hetkellä varmaan sen elämän tähän mennessä ensimmäinen kiima-aika, jonka huomasi hoidettaessa ja ratsastettaessakin. Yleensä ponista ei ole sen tammapäiviä huomannut, mutta kai se ikä tuo tullessaan vaikka ja mitä. Onhan Helmi jo kohta 6-vuotias, mun vauva kasvaa niin nopeasti!

Tuossa yllä ravikuvia alkutunnista, H vaan juoksee pää pilvissä ja itse ainakin huomaan kuvista kuinka se painaa kädelle. Oma istuntani on myös tosi levoton, mutta videot nähneenä osaan nyt erottaa ne kuvista paremmin. Laukka oli kuitenkin Helmillä heti ekasta nostosta lähtien tosi hyvää! Se rullasi kivasti ja H ei lähtenytkään sen ihmeelliseen nelitahtiseen räpellykseen vaan pysyi kivassa "paketissa". Tein myös välillä ympyrällä työskennellessämme sitä, että kutitin pari kertaa raipalla ristiselälle, jolloin laukasta tuli heti pontevampaa ja poni käytti selkäänsä ja takajalkojaan paremmin. Raipalla kosketuksen jälkeen heti hirveesti kehuja ja ei taas vähään aikaan raipalla lääppimistä. Tarkoitushan ei tietenkään ole opettaa ponia laukkaamaan tuolla raippajutulla, vaan näyttää sille hieman mihin pyritään raipan avulla ja kehujen kautta saada sitä motivoitumaan ja ehkä tekemään yhtä hyvää laukkaa myös ilman raipan kosketusta. Hiljaa hyvä tulee :) Pari kertaa ylimääräisen pöhköenergian takia otti reippaampaa laukkaa, mutta kuunteli tosi hyvin istuntaa ja palasi kauniiseen laukkaan.

Laukannosto (aijai katse...)

Kuten joistain kuvista huomaa, heti kun alkoi hieman hämärtää niistä tuli aavistuksen heilahtaneita ja epätarkkoja. En tajunnut Millalle mainita asetuksista, joten nyt mennään näillä. Eivät kuitenkaan ole niin tärähtäneitä etteikö niistä selvää saisi ;) Ehkä hauskin juttu koko tunnissa oli, kun Helmi sai yhtäkkiä ympyrällä laukatessa ihan varoittamatta hirveän pukkilaukkakohtauksen. Se saatiin onneksi videolle, ihan piristävää että H teki pitkästä aikaa noita sen kuuluisia pää alas peppu pilviin -bravuureita, niitä oli jo melkeen ikävä :D Tuli kuitenkin sen verran puskista tuo veto mulle, että oli kyllä siinä ja siinä että satulassa pysyin.

Ravi tuntui ihan kamalalta laukkojenkin jälkeen. Huomasin kuitenkin äkkiä junnaavani vaan uralla ja volteilla... Päätinkin siis pitkästä aikaa tehdä pohkeenväistöä, väistätin Helmiä uralta poispäin ja takaisin uralle vuorotellen - ja kuin taikaiskusta poni muuttui mielettömän kevyeksi edestä, sekä ryhdikkääksi. Se polki kunnolla takajaloilla alleen ja fiilis oli ihan huippu. Harmitti jälkikäteen vaan videolta huomata se oma jäätävä ylimyötäys lantiolla, johon ei mitenkään voi olla kiinnittämättä huomiota. Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti, onneksi sain huomata sen :)

Pohkeenväistönpoikasta

Tänään sitten kävin tsekkaamassa pellon, mutta se oli niin liejuinen ettei siellä mitenkään päin olisi ollut hyvä ratsastaa. Menin siis kentällä tehokkaan puolituntisen, vähän samaa teemaa jatkettiin kuin edellisenäkin päivänä, olin vaan jättänyt kannukset ja raipan kokonaan pois. Laukat olivat taas ihan superhyvät, mutta ravi ei sujunut millään. En kuitenkaan jäänyt ravia pitkäksi aikaa jumppaamaan, ei joka päivä tarvitse nuorelta hepalta vaatia ihan parastaan jotta motivaatio säilyy, keventelin muutaman kierroksen ja lähdimme 20 minuutiksi vielä maastoon. Ratsastuksen jälkeen mulla oli mahtava fiilis, sää oli mitä parhain ja harjailin Helmiä vapaana pihassa. Sekin kuunteli uteliaana kun laulaa hoilotin se vieressä ja välillä oli vaan pakko halata sitä kesken kumisualla pyörittelyn! Helmi on vaan niin upea poni, maailman parhain työkaveri ja paras ystävä. Rakastan rakastan rakastan! ♥