Aurinkoinen päivä

Tammikuun viimeisiä päiviä eletään ja kohta tämän vuoden ensimmäinen kuukausi on takana päin. Tuntuu että aika menee kamalan nopeasti, viikot vaan vierivät toistensa perään. Eilinen valmennus meni kovasta pohjasta huolimatta pitkästä aikaa hyvin ja tänään pääsin jo tosi ajoissa valosan aikaan tallille. Ihanaa kun valoa alkaa kokoajan olla enemmän ja viidenkin aikaan on vielä suht valoisaa!

Tosiaan, Jossun valmennus meni ihan loistavasti kahteen edelliseen verrattuna. Lunta oli jonkun verran satanut pehmentämään kenttää, mutta vielä ei pohjaa hyväksi voinut sanoa. Maanantain vapaapäivästä huolimatta Helmi oli tosi rauhallinen tunnilla - välillä liiankin! Mentiin aluksi (kun alettiin työskentelemään) pitkään samaa tehtävää pienin muutoksin. Ensin ravissa H:ssa voltti, S-R halkaisija ja suunnan vaihdos, B:ssä voltti, lyhyen sivun keskellä kolmen askeleen käyntiin siirtyminen, E:ssä voltti, S-R halkaisija ja suunnan vaihdos, M:ssä voltti, lyhyen sivun keskellä kolmen askeleen käyntiin siirtyminen ja koko homma alusta. Joka voltilla tuli myös tehdä parin askeleen suoristus säilyttäen kuitenkin voltin muoto. Kaikki tehtävät vaativat tosi paljon keskittymistä, että ne sai suoritettua puhtaasti. Muutaman kierroksen jälkeen sitten Helmin kanssa molemmat saatiin ideasta aika hyvin kiinni.

Seuraavaksi homma jatkui muuten samana, mutta S-R linjalle tuli ottaa laukannosto. Laukan sai nostaa vasta hevosen ollessa täysin suora ja raviin siirtymisenkin tuli tapahtua suoralla ennen kääntymistä. Ensin H nosti todella tahmean, laahaavan ja etupainoisen laukan, joka muistutti ennemminkin jotain kamelia kuin hevosta (mitenkään kameleita arvostelematta). Noh, ratsastajastahan se kaikki oli kiinni kuten yleensäkin. Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja pysyin ryhdikkäänä koko ajan, annoin terävät ja selkeät avut ja sain kuin sainkin laukan rullaamaan aika kivasti. Pohja tietenkin vähän häiritsi, mutta sille emme Helmin kanssa kumpikaan voineet mitään, joten teimme parhaamme niissä puitteissa jotka meillä oli. Saimme lopulta Jossulta oikein paljon kehuja ja sainkin taputella ponia ihan urakalla. Se suoritti myös meille vaikeat ravista-käyntiin siirtymiset paremmin kuin ikinä ennen! Tästä itsellekin tuli hyvä mieli ja tajusin, että pitää vain pysyä rauhallisena ja yrittää täysillä, kaikkea ei voi osata heti vaan harjoittelu tekee mestarin. Toivottavasti pystyn pitämään tämän asenteen jatkossakin.

Lopuksi nostimme vielä pitkillä sivuilla vastalaukkoja, ne ovat kyllä yksi mun ja Helmin parhaiten osaamista jutuista, joten sujuivat kuin vettä vaan. Olemme myös Jossun kanssa tulleet siihen tulokseen, että Helmin laukka on vastalaukassa parempi kuin myötälaukassa. Johtuneeko sitten molempien kaksinkertaisesta keskittymisestä ettei nouse myötälaukka, kuka tietää. Muilla kesti hieman kauemmin saada hyvä vastalaukka nostettua, joten mun tehtävänä oli viel lopuksi nostaa Helmillä myös myötälaukkoja. Ideana se ettei poni automatisoidu tehtävään, vaan oikeasti kuuntelee apujani joka kerta. Kerran nousi vastalaukka, joten poni ei ollutkaan ihan niin kuulolla... ;) Sen jälkeen se sitten tajusi kuunnella ja myötälaukka nousi aina kun pyysin. Kuuli ja näki oikein sen havahtumisen ja lampun välähdyksen kun se väärän laukan nostettuaan tajusi "Oho, se saattaakin pyytää yhtäkkiä jotain muutakin kuin tätä vastalaukkaa." ja heti alkoi taas keskittyä ja kuunnella. Lopulta oli ihanaa huomata kuinka herkästi kevyistä avuista H nosti aina myötä- tai vastalaukan sen mukaan miten pyysin.

Loppuraveissa Helmi oli pohjasta huolimatta tosi rento ja pyöreä. Pikkuisen keventelyä pitkin ohjin vielä loppuun ja sitten käyntiä. Tallissa hoidin ja rapsuttelin Helmiä jonkun aikaa, sitten vein sen boksiin ja aloin tehdä iltatallia. Kesken kaiken yhtäkkiä meidän jälkeiseltä tunnilta eräs tyttö toi lv-tamma Beloonan sisälle käytävälle ja kertoi sen kengän katkenneen ja osittain irronneen! Kenkä oli tosiaan katkennut, toinen puoli lentänyt ties minne, ja toinen puoli repsotti parilla sitkeällä naulalla kiinni kaviossa. Rupesin sitten kengityspihdeillä irrottelupuuhiin. Vaikka en olekaan paljoa käytännössä mitään kengitykseen liittyvää tehnyt, olen onneksi paljon seurannut mm. Helmin kengityksiä ja tiedän mitä pitää tehdä. Pari naulaa joilla kengänpuolikas oli kiinni, olivat todella tiukassa. Varovasti nitkuttelin niitä ulospäin, ja kun naulat olivat tarpeeksi irronneet, ne sai vedettyä siististi kaviosta irti. Tadaa! Beloona ei onneksi ollut moksiskaan koko jutusta ja käveli ihan puhtaasti. Siispä kaikki hyvin :)

Tänään sitten pääsin jo siinä neljän-puoli viiden aikaan tallille. Nappasin kameran mukaan vaikken ollutkaan ketään pyytänyt kuvaamaan, ja valoisuuden vuoksi päätin itse sitten räpsiä omaksi ilokseni ennen ratsastusta. Yritin Helmiäkin houkutella poseeraamaan, mutta sitä ei kyllä kiinnostanut pätkän vertaa :D Päädyin sitten kuvailemaan maisemia, ja kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin tältä päivältä.

Päätin mennä pellolle ratsastamaan, tällä kertaa tallin viereiselle, joka on tasainen ja vähän isompi kuin se jossa ratsastin sunnuntaina. Helmi aluksi vähän kyttäili, muttei kuitenkaan tehnyt mitään ja rauhottuikin nopeasti. Pellon pohja oli tosi paljon parempi kuin kentällä ja Helmin askeleet tuntuivat paljon pehmeämmiltä ja ilmavammilta. Ravi oli aluksi jo kivan tuntuista, tein paljon taivutuksia ja harjoittelimme niitä meille vaikeita siirtymisiä. Sen erityisemmin emme alkaneet vääntää ravissa, kun poni kulki hyvin alettiin ottaa laukkoja. Nostoissa keskityin olemaan samalla mahdollisimman napakka, mutta eleetön ja tehdä mahdollisimman pienesti kaiken. Helmi nosti heti käynnistä tosi kivan ja pontevan laukan! Pohja selvästi vaikuttaa tosi paljon. Laukkasimme hetken vasempaan kierrokseen, ja koska se sujui niin hyvin, jätin sen suunnan laukkaamiset siihen ja vaihdoimme oikeaan.

Oikean kierroksen laukannostossa Helmi päättikin ottaa hieman vauhtia ja lähti hyppelemään laukassa ihan oman päänsä mukaan. Se kuitenkin tosi nopeasti käskystä tuli takaisin ruotuun, vaikka vauhtia meinasi kyllä riittää. Istuin tiiviisti satulassa ja tein puolipidätteitä, pikkuhiljaa Helmi hiljensi vauhtia ja oikeasta laukasta tuli yhtä siistiä kuin vasemmastakin. Otin vielä kerran uuden noston käynnistä, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin ekalla kerralla. Ratsastettuani kaikki askellajit läpi, lähdimme vielä kävelemään lyhyen loppukäyntimaaston ennenkuin vein ponin pois. Ratsastin aika vähän aikaa, koska mulle tuli tosi nopeasti reisistä kylmä. Mulla oli kyllä toppahousut mukana, mutta niillä on tosi inhottava ratsastaa kun ovat niin liukkaat, joten otin ne ratsastuksen ajaksi pois. Eihän mun ratsastushousujen alle tietenkään mitään legginssejä mahdu, joten menin sitten pakkasessa vain kesäratsastushousut jalassa... No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Ensi kerralla pidän kyllä varmasti toppahousut visusti jalassa, mielummin sitten vähän housut liukuvat satulassa kuin olen ihan jäässä.

Nyt mä lähden kyllä nukkumaan, toivottavasti huomenna pääsen taas valoisan aikaan ratsastamaan!

Talven ekat peltobaanailut

Heippa! Nyt vähän iloisempaa (ja vauhdikkaampaa) päivittelyä mun ja Helmin kuulumisista. Pakkanen on tosiaan saanut Helmin piristymään, keskiviikkona oli ponissa oikein kunnolla pitelemistä ja torstaina maastossa kyttäili vaikka ja mitä. Pakkaset ovat olleet kuitenkin sen verran kovat viikolla ja kentän pohja huono, joten hirveän rankasti ei olla voitu mennä eikä hyppäämäänkään olla päästy.

Tänään pakkasta oli vain -6 astetta, joten päätin lähteä H:n kanssa pellolle purkamaan kertynyttä energiaa. Isolla pellolla oli pohja aika epätasainen ja huono, joten mentiin sitten pienemmälle - onneksi! Helmillä oli niin mielettömän paljon virtaa, että (kuten kuvista huomaa) en voinut nousta melkeen yhtään kevyeeseen istuntaan tai antaa ohjaa, poni paahtoi muutenkin menemään kuin karvainen ohjus :D Pienen pellon hyödyt piilivät siis siinä, että Helmi ei päässyt juoksemaan kovin pitkään ja lähtemään ihan lapasesta. Mulla oli vähän vaikeuksia pysytellä kyydissä, joten älkää tuomitko istuntaani tai asentoani. Mua ärsyttää myös mun takki, joka näyttää siltä kuin mulla olisi hartiat tosi edessä ja selkä kumarassa. Meillä oli kuitenkin ihan hullun hauskaa :) Pahoittelen postauksen kuvien huonoa laatua.

Peltoilun jälkeen menimme vielä hetkeksi kentälle, pohja oli ihan kivikova joten en saanut työstettyä ponia kovin hyvin, takapää jäi epäaktiiviseksi ja askellus oli lyhyttä ja töksähtelevää. Otin kuitenkin vähän laukkaa molempiin suuntiin, sekä yritin muokata ravia niin paljon kuin mahdollista. Kesken ratsastuksen viereisellä laitumella hevoset saivat järjestettyä kohtauksen ja rikottua pari aidan tolppaa, joten sen korjailun takia kuvia kentältä ei saatu kuin pari hassua.

Mulla ei nyt tällä erää sen enempää asiaa ollut eikä oikeen ajatus eikä kirjoituskaan kulje. Lähden nyt nauttimaan sunnuntai-illan saunasta ja nukkumaan hyvät yöunet ennen huomista koulupäivää :) Kirjoittelemisiin!

Aina ei onnistu

Välillä on semmoinen päivä, kun kaikki menee pieleen. Huonosti nukutun yön jälkeen nukahtaa aamulla ja myöhästyy koulusta, vihdoin kouluun päästyään tajuaa unohtaneensa ainakin puolet läksyistä, ja ruokana sattuu juuri olemaan pahaa lihakeittoa (lue: porkkana-lanttu-muutamalihanpala-ehkäjopaperuna-keittoa). Koulupäivän jälkeen hirveessä kiireessä syö ruuan, kiskoo toppahousut jalkaan ja lähtee tallille, kerkeää juuri ja juuri puoli kuudeksi valmennukseen, joka jo alusta asti menee ihan päin mäntyä. Lopulta tunnin jälkeen fiilis on se liiankin kuuluisa "maailman huonoin ratsastaja" ja tekisi melkein mieli vaan lopettaa koko harrastus. Sellainen päivä oli tänään.

Näin alkuun varoitan, että jos odotat lukevasi iloista ja positiivista tekstiä, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. Olen koko tämän päivän ollut kuin mikäkin pesunkestävä pessimisti, eikä oikeen mikään ole sujunut. Päällimmäisenä mua harmittaa iltapäivän valmennus, joka meni kyllä varmaan huonoiten ikinä - suurimmaksi osaksi omasta syystäni.

Koko ryhmä meni taas ilman satulaa kylmän ilman vuoksi. Helmi kyttäili jo ensimmäisellä kierroksella kaikkea mahdollista ja tuntui tosi energiseltä. Tällä tunnilla jatkoimme samantyylisiä siirtymisharjoituksia kuin viime viikolla, eivätkä ne sujuneet meiltä sitten alkuunkaan. Helmillä näytti olevan kaksi vaihdetta, ensin kuljettiin hitaasti, lyhyitä askelia ja tehtiin kaikki viiveellä, josta heti pienestä kannustuksesta vaihde siirtyi pää ylhäällä kaahottamiseen. Mulla itselläni alkoi jo ravi-käynti siirtymisissä mennä hermot - en tajua miten mulle on lähiaikoina tullut niin lyhyt pinna! Ennen olen ollut tosi kärsivällinen ja rauhallinen, niinkuin nuoren hevosen kanssa pitääkin. Nyt kuitenkin ärsyynnyn tosi nopeasti jos homma ei toimi, lähinnä itselleni kun en osaa ratsastaa tehtävää niinkuin pitäisi.

Seuraavaksi kun oltaisiin alettu siirtymään vähän haastavampiin tehtäviin laukassa, multa yhtäkkiä tippui motivaatio ihan nollaan. Mua ärsytti niiiiin paljon kaikki; oma ratsastus, ponin vikurointi sekä kylmä ja pimeä ilma. En vaan yksinkertaisesti jaksanut edes yrittää mitään Jossun kannustuksesta huolimatta, joka näin jälkeenpäin ajateltuna jäi harmittamaan ehkä kaikista eniten. Tunnin jälkeen vein Helmin vaan mahdollisimman äkkiä omaan boksiinsa siirtotalliin. Halusin hetken aikaa olla ponin kanssa ihan kahdestaan, itkin kaiken pahan mielen ja turhautumisen pois, kunnes tunnottomat sormet ja varpaat pakottivat mut aloittamaan iltatallin tekemisen.

Mulla ei tähän postaukseen ole yhtäkään kuvaa, jos joku jaksoi lukea loppuun niin pahoittelen postauksen ankeutta! Jotenkin tuntui helpottavalta purkaa (edes lyhyesti) ajatuksiaan kirjoittamalla tänne blogin puolelle. Toivotaan huomisesta parempaa päivää ja iloisempaa fiilistä, mulla on tallille tulossa seuraksi ystäväni Milla, joka pitkän tauon jälkeen on päättänyt palata taas satulaan. Hän ratsastaa huomenna Helmin emällä Mussulla ja toivon mukaan alkaa vuorkaamaan sitä tässä lähiaikoina :) Saa nähdä saanko siis useamminkin hänet kaverikseni tallille!

"Hevonen ei koskaan unohda, mutta antaa kaiken anteeksi."

Lauantain kuvailuja

Elikkäs tässä postauksessa julkaisen ne eilen lupaamani kuvat Felixistä, joita Valtterin kanssa räpsimme viime lauantaina. Vaikka sää oli kirkas ja aurinkoinen, tuli joistakin varjossa otetuista kuvista hieman pimeitä. Kuvien laatu ei myöskään ole paras mahdollinen, mutta koettakaa kestää siihen asti että saan sen uuden kameran!

Felix oli niin mahdottoman suloinen kuvissa, etten millään olisi osannut valita parhaita. Akkukin (ehkä toisaalta onnekseni) loppui kamerasta ihan liian aikaisin, enkä saanut kuvattua Felixin säntäilyjä ja käpyleikkejä. Noh, sen pidempää kuitenkin höpisemättä, tässä teille pieni kuvapläjäys karvaturrista.

"Kuka se sieltä tulee?"

Vaikeuksien kautta voittoon

Huom! Varoitus suuresta tekstinmäärästä ja kuvien puutteesta.

Heippa! Lumi ja pakkanen tosiaan suvaitsivat viime viikonloppuna vihdoin saapua tänne Etelä-Suomeenkin, ja ensimmäinen ratsastus kirpeässä pakkasessa oli tämän viikon tiistain valmennus. Itse en henkilökohtaisesti ole ikinä ollut niin talvi-ihmisiä, vaikka kyllä tämmöinen keli syksyn kuran voittaa mennen tullen. Talvi on myös tosi kaunista aikaa, kun aurinko paistaa ja kaikkialla on kauniin kimmeltävän valkoista. Kylmyys ja pimeys eivät kuitenkaan ole minun makuuni, talvessa ärsyttävintä on ehdottomasti se, kun tulee tosi aikaisin pimeää. Aamulla kun menet kouluun on hämärää ja kun tulet koulusta aurinko on jo laskemassa. Ja tallille ei kyllä voi kuvitellakkaan arkena pääsevänsä valoisaan aikaan!

Nyt kuitenkin olen huomannut päivien koko ajan pitenevän ja valoisaa riittävän hetki hetkeltä enemmän, sekä myös lumen valaisevan maisemaa tosi paljon. Kaikista eniten odotan sitä, että pelloille sataa tarpeeksi lunta ja pääsee ratsastamaan hankeen, sekä hiihtoratsastusta jota haluaisin taas tänäkin vuonna kokeilla jos saan kaverin seuraksi. Mutta ilman kuvaajaa en tänä vuonna aio kyllä lähteä hiihtoratsastusta kokeilemaan! Meno oli viime vuonna niin hauskaa ja vauhdikasta (ja varmasti myös huvittavan näköistä) että harmitti kun kukaan ei ollut ikuistamassa sitä.

Otsikon nimi viittaa aikalailla tiistain valmennukseen. Kaikki menivät kylmän ilman vuoksi ilman satulaa ja Helmillä kyllä riitti virtaa! Alkukäynneillä H oli ihanan aktiivinen ja Jossu kehuikin ryhdikästä käyntiä. Sen jälkeen alkoikin ihan totaalinen sähellys, kevyistäkin pohkeista Helmi kiihdytti vähän turhankin reippaasti ravin vauhtia, ja puolipidätteet saivat ponin korvat vaan hipomaan taivasta. Koko jutun kruunasi vielä se, että teemana oli rauhallinen, mutta tarmokas ravi sekä käynti-ravi siirtymiset. Toisessa päädyssä kenttää kulmissa tuli tehdä voltit, joissa ravi on mahdollisimman hidasta, muttei kuitenkaan laahaavaa. Toisen päädyn kulmissa volteilla tuli tehdä aktiivisesta ravista kolmen askeleen käyntiin siirtyminen. Kaikki tehtävät menivät ihan päin honkia, Helmiä ei yhtään kiinnostanut mitä yritin siltä pyytää.

Kun ravit saatiin sujumaan edes jotenkin päin, siirryimme laukkaamaan. Keskiympyrällä mun täytyi ensin mennä ravissa ja tehdä pysähdykset aina S:ään ja R:ään. Kun ravi oli hallittua, sain luvan nostaa laukan. Laukkasimme muutaman askeleen aina ympyrän kummallakin "sivulla" ja teimme edelleen S:n ja R:n kohdalla pysähdykset. Siitä ei tullut yhtään mitään. Kun H kuumui tosi paljon laukasta, jatkoimme ravitehtävää hetken aikaa, ja yritimme uudelleen. Yritimme, yritimme ja yritimme. Emme ponin kanssa jostain syystä yhtään pelanneet yhteen ja mullakin alkoi vähän mennä hermot kokoaikaiseen jankkaamiseen, kun kuitenkin ihan simppelistä asiasta oli kyse. Lopulta meidän oli pakko vähän aikaa hengähtää ja antaa muillekkin tilaa laukata. Kävelimme ja ravailimme hetken ja tunti lähestyi jo loppuaan. Muiden siirryttyä myös ravailemaan, Jossu kysyi multa haluaisinko jäädä vielä hetkeksi parantamaan laukkaa toisen tunnin puolelle. Mullehan asia sopi paremmin kuin hyvin, kun hengähdystauon aikana olin saanut ajatuksetkin selkeämmiksi ja itseni rauhallisemmaksi. 

Otimme eri kierroksen kuin äsken ja aloitimme ravissa, joka sujui ihmeen hyvin! Jossu kokoajan muistutti kentän keskeltä "ratsasta, ratsasta, ryhti!" etten vaan hetkeksikään jäänyt matkustamaan ponin selkään. Mun täytyi myös itse muistaa olla ryhdikäs - enhän muuten voisi vaatia ryhtiä Helmiltäkään. Kun ravi ja pysähdykset sujuivat, nostin laukan. Se rullasikin yllättäen tosi kivasti, ihan kuin allani olisi ollut eri poni kuin hetki sitten, molempien uusi asennoituminen tehtävään tuotti selvästi tulosta. Otimme muutamat hyvät siirtymiset ja nostot, kunnes vaihdoimme kierroksen vaikeampaan. Sekin sujui suht hyvin! Lopetimme onnistumiseen ja keventelin Helmillä vielä hetken aikaa ennen loppukäyntejä :) Lopulta olin siis ihan tyytyväinen tuntiin, ja pitäähän sitä välillä olla hankalempiakin päiviä. Muutenhan tulisi ihan tylsää ;)

Keskiviikkona pääsin eräästä syystä vasta aika myöhään tallille, ja vaikka aikaisempana suunnitelmanani oli ollut hypätä hieman, ei mulla ollut yhtään intoa ratsastaa. Lähdin siis hetkeksi taluttelemaan ponia maastoon, jonka jälkeen päästin sen hetkeksi kentälle juoksemaan. Sain puhelimella ihan ok laatuisia videopätkiä irtojuoksutuksesta, joten saa nähdä josko niitä jossain vilahtelisi. Poni pääsi mukavasti purkamaan ylimääräistä energiaa irtona, mutta eipä siitä sen enempää kirjoitettavaa ole :) Laitoin tallissa hetkeksi loimen Helmin selkään, että pieni pintaan noussut hiki kuivuisi, ja samalla teimme venytykset. Sen jälkeen vein Helmin omaan boksiin siirtotalliin.

Torstaistakaan ei ole paljoa kerrottavaa, lähdin illalla ilman satulaa lyhyelle maastolenkille. Meistä molemmista oli ihan virkistävää päästä vähän kentän aitojen ulkopuolelle. Nopeasti vaan rauhallisessa menossa sormet jäätyivät ja käännyimme kotiin päin.

Tältä viikolta ei ratsastuskuvia ole yhtä ainutta. Videotakaan en ole saanut aikaiseksi, sillä Valtteri tuli meille perjantaina ja päätin viikonloppuna olla parempi tyttöystävä kuin bloggaaja. Sunnuntaina meillä oli tarkoitus mennä tallille ja Valtteri lupautui jo kuvaamaan mua ja Helmiä, mutta nukuimme onnemme ohi ja äiti olikin mennyt jo ratsastamaan Helmillä. Vähän harmitti, kun olisin halunnut vihdoin päästä ratsastamaan valosalla talvisessa maisemassa ja saada kivoja kuviakin teille :( Ensi viikolla kuitenkin mun on pakko päästä sunnuntaina tallille, toivotaan että silloin saan kuvia!

Ihan kokonaan ilman kuvia ette kuitenkaan jää, sillä lauantaina olimme ulkona kuvailemassa Felixiä. Tässä siis hieman esimakua kuvista, huomenna olisi tarkoitus julkaista loputkin kuvat kuvapostauksen muodossa. Toivottavasti se vähän korvaa tämän postauksen tekstipainotteisuutta... Kuvailuista puheen ollen, vanhempani tilasivatkin sen EOS 1100D:n sijasta Canon EOS 600D:n, joka on kyllä tosi hyvä kamera! Kelpaa ihan loistavasti tällaiselle harrastelijalle :) En malttaisi odottaa että saan kameran hyppysiini, onko teillä mitään kokemuksia kyseisestä kamerasta?

Viime viikon ratsastuskuulumiset

Viime viikolla olin ratsastamassa vain tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, sillä viikonlopun vietin Valtterin luona ja äiti lupasi käydä puolestani sunnuntaina liikuttamassa Helmin. Sileellä ollaan menty koko viikko, ja pimeydestä ja huonosta säästä huolimatta on jäänyt tosi hyvä fiilis ratsasteluista. Merikke ei valitettavasti pakkauskiireiltään päässytkään kuvaamaan tiistain valkkua, mutta sain Tian värvättyä torstaina kuvaamaan meitä. Pimeyden takia kuvista ei tullut hyviä, mutta videopätkiä Tia kyllä sai otettua! Valitettavasti en kuitenkaan saa niitä itselleni vielä, mutta myöhemmin ajattelin värkätä jonkun näköisen pienen koosteen teille :)

Tosiaan, tiistaina en kerennyt omalle tunnilleni, joka alkaa aina puoli kuudelta. Olin juuri vähän ennen puolta tallilla ja kysyin sitten Jossulta, että saanko ratsastaa vasta seuraavassa ryhmässä. Onnekseni se sopi Jossulle ja sainkin sitten hoitaa Helmin kaikessa rauhassa. Tunti alkoi sitten puoli seitsämältä ja ryhmässä olikin vähän enemmän ratsukoita kuin omassani, ratsastajat olivat myös tosi eri tasoisia ja -ikäisiä, joten Jossu ei niin paljoa voinut muhun keskittyä kuin olisi voinut omalla tunnilla. Pääasia kuitenkin että pääsin tunnille :)

Helmi oli käynnissä jo tosi ryhdikäs ja askellus oli eteenpäinpyrkivää. Jossu laittoi meidät tekemään pitkillä sivuilla uran sisäpuolella tosi reiluja taivutuksia kumpaankin suuntaan. Aluksi Helmi kovasti yritti tarjota joko vain asetusta tai sitten jotain ihmeellistä pohkeenväistön tapaista, mutta kun hiffasi mitä siltä pyysin, taivutukset sujuivat tosi hyvin ja helmi vertyi oikeen silmissä. Kun Jossun mielestä sujui riittävän hyvin, saimme alkaa tehdä samaa harjoitusta ravissa. Teimme taivutuksia myös pituushalkaisijalla, jotta emme vahingossa saisi urasta ja aidasta tukea vaan poni kulkisi oikeasti suoraan. Saimme mennä aika itsenäisesti ponin kanssa, kun Jossu keskittyi enemmän vähän kokemattomampiin ratsastajiin. Laukkaan hän kuitenkin halusi kiinnittää huomiota kunnolla ja pääsimme ravityöskentelyjen jälkeen laukkaamaan keskiympyrällä.

Ensimmäinen laukannosto oli aika laiska ja laukka itsessäänkin tosi tahmeaa. Otimme siis samantein uuden noston, joka sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Pikkuhiljaa sain laukan rullaamaan ja Jossu kokoajan korjaili keskellä mitä tulisi tehdä toisin. Keskityimme paljon siihen, että saisin ylävartaloni pidettyä paikallaan, enkä heijaisi niin paljon laukan tahtiin edestakaisin. Sain korjattua asentoani aika hyvin paremmaksi, rauhoittamaan ylävartalon, ja kun sain ideasta kiinni on helpompaa myös itsenäisesti keskittyä tuon kyseisen ongelman korjaamiseen.
Helmin laukka oli tosi hyvä, pientä hienosäätöä vailla. Jossu ehdotti, että hieman koskettaisin kouluraipallani Helmin ristiselkää, jotta se käyttäisi paremmin takaosaansa. Vähän poni ihmetteli sitä, mutta koskaan ei ole raippaa pelännyt ja meillä se aina toiminut hyvänä työvälineenä apuja korostamaan.  Raipan kevyestä kosketuksesta H heti oikein ponnisti tarmokkaampaan laukkaan ja kehuin sitä hirveästi sen jälkeen. Näin poni oppii, että tätä siltä halutaan. Lopulta laukka olikin oikein hieno molempiin suuntiin, Jossu kehui ponin laukkaavan tosi hienosti ylämäkeen! Samalla kun Jossu vielä laukkuutti muita, saimme Helmin kanssa itsenäisesti tehdä pääty-ympyrällä siirtymisiä laukasta raviin ja toisin päin.

Lopuksi vielä ravissa taivutuksia ym. lopputyöskentelyä, Helmi oli ihan super! Ravi oli tosi rentoa, H oli pyöreä ja tosi kevyt edestä. Saatiin taas hirveesti kehuja ja kyllä se vaan tuntuu hyvältä kun kuulee että on tehnyt jotain oikein ton ponin kanssa :)

Keskiviikkona mulla oli tallilla seurana Tiia (puhutaan siis eri ihmisestä kuin torstain kuvaajasta) ja hänen äitinsä Virpi, joiden kanssa ratsastin samaan aikaan. Päätin mennä ilman satulaa, kerrattiin vähän samoja juttuja kuin valkussa ja Helmi oli ihan hyvin tuntuinen. Ratsastettiin vaan joku 40 minuuttia, en vaatinut mitään erikoista eilisestä suht raskaasta valmennuksesta johtuen. Vein Helmin ratsastuksen jälkeen boksiin ja hain pienen shettisruunan Onnin tarhasta, jonka omistajalle olin luvannut liikuttaa sen. Tiia tuli seurakseni kentälle irtojuoksuttamaan pienen söpöläisen. Ruskea, pyöreä poni näytti ihan lentävältä lihapullalta pinkoessaan kenttää ympäri jalat tuskin maata koskettaen! Tommoisen palleron voisi melkein ottaa kotiin unikaveriksi, meinasin jo pistää sen taskuun ja viedä mennessäni, ihan sydäntenmurskaajia tuommoset :')

Torstaina sitten ratsastin about viidestä kuuteen, kentällä mun lisäksi oli muutama ratsukko joten varsinaista ruuhkaa ei ollut, mutta tuntui silti tosi ahtaalta kun yleensä ratsastan ihan yksin. Tällä kertaa päätin ratsastaa Helmin oikeen kunnolla läpi, teimme (taas, heh) valkussa opittuja juttuja, sekä pohkeenväistöä. Torstaista ei ole sen enempää kerrottava, videolta näätte sitten miten sujui!

Kuvia mulla ei tosiaan viikolta ole, joten saatte pärjätä noilla vanhoilla. Viikonloppuna tänne Etelä-Suomeenkin tuli vihdoin pakkaset ja lunta, toisaalta tosi kiva juttu, mutta olen ihan jäässä! Onko kellään muulla samaa ongelmaa?
Vielä semmoista asiaa tähän loppuun, että mullahan on siis semmoinen järkkäri itelläni, joka on aika vanha (Canon EOS 350D) eikä sillä saa otettua videota. Nyt kuitenkin ihanat vanhempani ovat tilanneet mulle uuden järkkärin! Jossain vaiheessa mun pitäisi siis saada Canon EOS 1100D, joka on kuulemma kavereilla toiminut ihan hyvin ja hyvä peruskamera jolla saa otettua myös sitä kaipaamaani videota. Valtteri on mös luvannut luovuttaa mulle vanhan pöytäkoneensa, joka toimii varmasti monta kertaa paremmin kuin tämä kirjaimellisesti hajoamispisteessä oleva läppäri. Elättelen siis toivoa siitä, että pystyisin pikkuhiljaa (vihdoin!) tekemään enemmänkin videoita tänne :) Odotetaan innolla!

Viimeinen lomapäivä

Heippa! Loma on mennyt kauhean nopeasti, ja vaikka on kiva nähdä taas kavereita (ja kuulla mielipiteitä uusista hiuksista), tuntuu silti etten vielä ole yhtään valmis palaamaan arkeen. Olisin voinut ihan huoletta lomailla vielä ainakin viikon! Inhottaa jotenkin ajatus siitä, että pääsee taas suurimmaksi osaksi ratsastamaan pelkästään pimeään aikaan. Ja kuvajaakin on entistä vaikeampi saada. Mua harmittaa tosi paljon se, ettei mulla oikeen ole tuttava-/kaveripiireissä semmoisia ihmisiä, joilla on aikaa ja motivaatiota tulla kuvaamaan mua ja Helmiä, mikä ei tietenkään blogin kannalta ole kovin kiva asia :( Noh, olipas positiivinen aloitus tälle postaukselle...

Valituksestani huolimatta olen kuitenkin yleisesti ottaen iloinen, joskin hieman haikea. Huomenna Helmin toinen vuokraaja ja sitä kautta hyvä ystäväni Merikke tulee kuvaamaan kouluvalmennustamme, viimeistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Hän nimittäin muuttaa perheineen vuodeksi Intiaan! Toisaalta se on tosi siistiä ja Merikke varmasti saa paljon uusia kokemuksia sieltä, mutta olemme vasta lähiaikoina saaneet vaikka mitä kivoja ideoita (myös blogeihin) joita toteuttaa, ja nyt joudumme odottamaan kesään asti että näemme taas. Merikke lähtee Intiaan tämän viikon perjantaina ja seuraavan kerran Suomeen palaa kesäksi, jolloin jatkaa taas Helmin vuokrausta. Onneksi meillä on sillon paljon aikaa - ja valoa - touhuta vaikka mitä H:n kanssa, ja varmasti tulee kivaa materiaalia myös blogiin! Odotan jo kesää innolla, toivottavasti aika menee nopeasti :)

Eilen olin pitkästä aikaa Jossun valmennuksessa. Teemana oli puomit ja matalat esteet, joilla Jossu laittoikin meidät tekemään jopa aika haastavia tehtäviä. Meillä on Helmin kanssa taas ollut pitkään taukoa hyppäämisestä, joten siihen nähden tunti sujui oikein hyvin. Jossu kehui paljon Helmin laukan parantuneen ja nostojen olevan siistejä, jeij! Tehtäviin kuului paljon tiukkoja käännöksiä sekä laukan kontrolloimista esteiden välillä, tunti oli meidän kohdalla ainakin tosi tehokas. Käytiin perus lähestymisiä ym. näin hyppytauon jälkeen ja täytyy kyllä häpeäkseni myöntää että mun fyysinen kunto on huonontunut tosi paljon.. Meinasi happi loppua kun ratsastin esteitä ja yritin muistaa kaiken tarvittavan! :D Huomaa kyllä että pitäis päästä hyppäämään enemmän ihan niiden hyppytaitojen kartuttamiseksi, sekä treenata itseään myös ilman hevosta. Koiran kanssa lenkkeily on hyvää hyötyliikuntaa ja olenkin alkanut juoksemaan enemmän, mutta siihen mun liikunta jääkin ratsastuksen lisäksi. Oon tosi mukavuudenhaluinen ihminen, joten usein sen ulos juoksemaan lähtemisen sijaan valitsen istua koneella tai lukea jotain hyvää kirjaa. Olen kuitenkin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja alkanut tehdä paljon myös lihaskuntoa, sekä tämänkin postauksen kirjoittamisen jälkeen vetäisen juoksukengät jalkaan ja painelen ulos ;)

Mähän vaan kokoajan eksyn aiheesta! Mutta kuvien puuttumisen takia en jotenkin osaa kertoa valkusta sen enempää ja muutenkin alkaa ajatukset olla ihan puuroa... Joten enköhän nappaa Felixin hihnaan ja lähde sinne raittiiseen ilmaan piristymään. Toivottavasti en piristy liikaa jotta saan illalla unen päästä kiinni. Heh. Alla vielä pari kesäfiilistelykollaasia, tulisipa kesä äkkiä!

New year, new me

Kuva: WeHeartIt

... Vai miten se menikään? Vuosi on tosiaan vaihtunut ja välipäiviin sekä vuoden vaihteeseen mulla on mahtunut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt koneen äärelle rauhassa istahtamaan. Tänään mulla on kuitenkin vihdoin sellainen päivä, jolle ei mitään suunniteltua tekemistä ole. Ajattelin siis käyttää päivän hyödyksi lähinnä rentoutumalla - sehän loman tarkoitus on!

Monet tekevät uudelle vuodelle paljon lupauksia, esim. aloittavat herkkulakon, pitävät huoneensa siistimpinä tai päättävät muuttaa elämäntapojaan paremmiksi. Tämä on sinäänsä hassua, sillä muutoksen voisi tehdä missä tahansa vaiheessa vuotta! Ehkä vuoden vaihtuminen kuitenkin kannustaa ihmisiä, antaa niin sanotun "uuden alun".

Itselläni ei ole sen kummempia lupauksia uudelle vuodelle 2014. Olen kuitenkin saanut hurjasti motia alkaa huoltamaan kehoani paremmin ja ajattelin tehdä siitä erikseen postauksen, josta muutkin voivat saada motivaatiota. Miltäs kuulostaa?Myös karkkien ym. herkkujen syömistä pitäisi kyllä vähentää huomattavasti... Heh. Aluksi ajattelin aloittavani parin ystäväni tapaan herkkulakon, mutta päätin kuitenkin sallia itselleni yhden ns. Cheat dayn viikossa, jolloin herkkuja saa syödä kohtuudella. Näistä lisää kuitenkin motipostauksessa!

Sitten vähän loman kuulumisia. Jouluaaton jälkeen joulupäivä ja tapaninpäivä kuluivat aika mukavasti tallilla ja sukulaisten luona syömässä. 27. päivä lähdimme Valtterin kanssa koko päiväksi Helsinkiin, tarkoituksena käydä leffassa ja kierrellä alennusmyyntejä. Mitään kivaa leffaa ei kuitenkaan pyörinyt Tennispalatsissa, joten päivä kului shoppaillessa (Valtteri parka joutui juosta perässäni ale-ryysiksessä). Kävimme myös Starbucksissa, otin ihanan peppermint mocchan ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille! Ilma oli aika kylmä ulkona ja sisällä kahvilassa ei ollut tilaa, joten ulkona kävellessä moccha lämmitti käsiä ihanasti :)
Foorumissa ja kampissa pyöriessämme löysin Gina Tricotista sen ihanan viininpunaisen pipon sekä harmaan korvanlämmittimen, joista puhuin joululahjatoive-postauksessa. Mukaan kaupoilta tarttui myös pari paitaa, alusvaatteita ja hiusväri. Bik bokissa ihastuin yhteen peplum paitaan, mutta en ostanut sitä heti. Tulin myöhemmin hakemaan paitaa, mutta sitä ei ollutkaan enään yhtään mun kokoista :( H&M:ltä ja Cubukselta olin kuitenkin löytänyt kivat paidat, joten niin suuri menetys tuo ei ollut. Samana iltana mentiin vielä Valtterin luokse, jossa olinkin sitten sunnuntaihin asti. Viikonloppuna värjättiin mun hiukset Cyber Shopista ostamallani hiusvärillä liilaksi. Kyllä, luit oikein! Eikä ollut edes mikään hetken mielijohde, vaan pitkään olen liiloja hiuksia halunnut :)

Anteeksi puhelimella otettujen kuvien huono laatu.

Tässä se BikBokin rakkaus joka ei päässytkään kotiin :(

Maanantaina 30.12 näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni Hannaa! Aamupäivällä pidin pari ratsastustuntia tallilla ja sen jälkeen lähdimme Hannan kanssa ulos. Menimme ensin vähän kuvailemaan, mutta valoisaa ei riittänyt kauaa ja nälkä yllätti, joten kovin paljon kuvia ei tullut räpsittyä. Suuntasimme Cittarin Aschan kahvilaan, jossa söin ihanan täytetyn croissantin ja join sen kanssa vakioni café mocchan. Vaihdoimme kuulumisia, lähinnä hevospiireistä, ja nauroimme mahat kipeäksi. Illemmalla menimme vielä katsomaan Kallea (Hannan ja hänen siskonsa Astan vuonohevos-tinker risteytystammaa) ja pääsin ekaa kertaa tutustumaan heidän uuteen tallipaikkaansa. Kalle oli tosiaan ennen samalla tallilla kuin Helmi, mutta ovat jo pidemmän aikaa sitten vaihtaneet tallia. Oli kyllä tosi kiva paikka! Pääsin myös Kallen selkään, mutta ei kyllä yhtään oltu samalla aaltopituudella :D Mulla oli myös tosi huonot varusteet, mutta sitä nyt ei voi kokonaan syyksi laittaa. Tekisi kyllä hyvää välillä ratsastaa eri hevosia ;)

Tässä hiukset olivat ekan värjäyksen jälkeen haalistuneet inhottavan ruskeiksi.
Päätettiin  kuitenkin Valtterin kanssa värjätä uutena vuotena uudelleen.

Ihana Kalle ♥

Seuraavana päivänä Hanna lupautuikin tulemaan vuorostaan mun seuraksi tallille, ja kuvaamaan kun ratsastin Helmillä. Skobailimme 11 aikaan tallille ja aloin pian laittaa ponia kuntoon. Hanna kuivaili Helmiä, joka olikin yllättävän uteliaalla tuulella ja poseerasi kameralle korvat hörössä. Ratsastus sen sijaan ei sujunut ihan niin hyvin, niinkuin ei yleensäkkään kun joku on kuvaamassa/katsomassa (ihmeteltiin Hannan kanssa tätäkin seikkaa, mistäköhän johtuu että ikinä ei suju kun kuvaaja olisi ikuistamassa ratsastuksen?). Päädyttiin kuitenkin siihen ratkaisuun, että alitajuntaisesti paineet kasvaa ja alkaa stressata sitä kuvaajaa, tai vaihtoehtoisesti koko ratsastus menee rupatteluksi ja keskittyminen ei ole sataprosenttista. Onko kellään muulla samaa ongelmaa?

Menimme Helmin kanssa tavallisen tuuppauksen lisäksi puomeja ravissa ja laukassa, jotka Hanna ystävällisesti väsäsi meille. H tuntui koko tunnin ajan olevan vähän laiska takaosastaan, joten puomien avulla saatiin takapäätä paremmin mukaan ja askelta lennokkaammaksi. Laukkaa treenattiin aika paljon, joka sujuikin poikkeuksellisesti paljon paremmin kuin ravi. Teimme paljon laukannostoja, sekä laukkasimme niin ympyrällä kuin suorallakin. Kokeilimme myös laukanvaihtoja ns. kahdeksikolla, ja Helmi vaihtoi pari kertaa laukan ihan puhtaasti! Muuten tuli aika paljon sellaisia vaihtoja, että vain etujalkojen laukka vaihtui ja poni meni ristilaukkaa. Kuitenkin tosi hyvin ekoiksi laukanvaihdoiksi :) Kuvia mulla ei ole kuin pari, sillä niistä tuli jostain syystä aika tärähtäneitä. Ärsyttävää kun on melkeen päivälläkin hämärää :(

Utelias otus

Tää on jotenkin niin hassun näköinen kuva kun Helmillä on kaikki jalat ilmassa! :D

Mulla oli samana päivänä myös testissä mun uuden uutukainen HV Polon "huppari" (en tiedä muuta termiä tuolle, vaikka siinä ei huppua olekaan), jonka sain Valtterin ihanalta ja aivan liian kiltiltä äidiltä joululahjaksi. Ihan liikaahan tuo lahja oli, mutta en voi kyllä väittää ettenkö tykkäisi siitä hirmuisesti ja tulee kyllä kovaan käyttöön! :)

Uusi vuosi mulla menikin sitten ihan Valtterin kanssa, katsottiin leffaa, syötiin ja ammuttiin raketteja, seuranamme myös Valtterin paras kaveri Juuso. Hauskaa kyllä riitti, naurettiin ihan hulluna! (tai minä nauroin itekseni) Jo seuraavana, vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä, lähdin kotiin. Sara tuli meille samana päivänä, ja toinen päivä lähdettiin taas - yllätys yllätys - Helsinkiin. Nyt on tullut loman aikana siellä aika tiuhaan tahtiin ravattua x) Tein kyllä tosi hyviä löytöjä ja tällä kertaa mukaani pääsi myös tuo viime käynnillä Bik bokissa ihailemani peplum, jonka löysin kuin löysinkin sopivan kokoisena! Mukaan tarttui myös toinen paita, Monkista, sekä perus mustat farkut kympillä Gina Tricotista. Löysin myös Valtterille pipon, söpön korvanlämmittimen parilla eurolla ja kauniin kultaisen kaulakorun. Kaikista ostoksista mulla ei ole kuvia, mutta oli kyllä ihana päivä :)

Mulla on ollut nyt tosi paljon lifestyle-painotteisia postauksia blogissa, enkä ole ihan varma onko se hyvä vai huono asia, sillä hevosblogista tosiaan on kyse. Kertokaa siis teidän mielipiteitänne, lifestyle postaukset: hyvä vai huono juttu?