Luottokaveri

Moikka! Nyt vähän viime viikon heppakuulumisia. Tiistaina sain aivan järkyttävän migreenikohtauksen, josta johtuen vietinkin koulusta kotiin tultuani loppupäivän sängynpohjalla sikeässä unessa. Tallille ei siis ollut asiaa. Keskiviikkona mulla oli Ronja seurana ja kuvaajana, sekä poni joka puhkui energiaa! Se oli jotenkin onnistunut saamaan itsensä niin rapaiseksi, ettei satulaa voinut mitenkään päin laittaa selkään, meidän tallilla kun hepan pesumahdollisuudet ovat vähän heikohkot ja muta oli aivan märkää. Voitte siis vain kuvitella tämän combon; varsin keväisellä mielellä oleva heppa kevyellä liikutuksella/vapaalla pari edellistä päivää + ilman satulaa meikäläinen istahtaa selkään. Jo alkuun voin paljastaa että selässä pysyin, mutta pukeilta eikä laukkaspurttailuilta vältytty.

Harmittaa, että poni oli niin aikapommi, sillä se oli muuten tosi irtonaisen ja työstettävän oloinen. Sain jopa muutamat oikein näppärät pohkeenväistöt sekä käynnissä että ravissa aikaiseksi. Jotain ihan nättejä pyöreitä pätkiäkin tuli, mutta heti kun olisi alkanut sujua, piti Helmin keksiä jotain jäynää mun pään menoksi. Ravissa pidin ponin mahdollisimman hyvin työn touhussa, taivuttelin, tein väistöjä uralta pois ja uralle ikään kuin siksakkia, paljon suunnanvaihdoksia, loivakaarista, voltteja sekä temponvaihteluita ja siirtymisiä. Laukannosto mua vähän jännitti, musta on tullut niin nössö! :D Viime tippumisesta on jo sen verran aikaa, että mulla meinaa vähän olla kammo sitä selästä lentämistä kohtaan. Päätin kuitenkin rohkeasti laukata keskiympyrällä, muutamaa pukkia ja säntäilyä lukuunottamatta laukka oli tosi hyvä tempoista, pontevaa ja reipasta. Mulla on pari ihan ok kuvaa ratsastuksesta, mutta asetukset olivat valitettavasti taas niin ihmeellisiä ettei hyvälaatuisia kuvia oikein enää hämärtyessä tullut.

Ronjakin hyppäsi välissä selkään ja otti muutamat laukat sekä ravia. Sain napattua ravissa kuvan ihan hienostakin pätkästä! Lopuksi vielä itse nousin selkään loppuverkkaamaan ja ratsastuksen jälkeen vietiin poni tarhaan ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin.

Olin jo keskiviikkona päättänyt, että torstaina lähdetään maastoon purkamaan höyryjä (tällä kertaa satulan turvin) ja näin myös tehtiin. Ihanassa kevätillan auringossa lähdettiin Helmin kanssa hiekkatietä pitkin käpöttelemään ja aluksi neitokainen tuntui jopa laiskalta! Kyllähän se siitä sitten heräsi, kun alettiin ravaamaan. Kaikissa mahdollisissa kohdissa otin laukkaa, muuten ravailtiin ja tarvittaessa käveltiin. Yhdellä pellollakin käytiin pyörähtämässä, pari ilopukkia mahtui alkumatkasta mukaan ja muu matka mentiin sitten ihan nätisti takapuoli alhaalla. Oli mielettömän ihana tunne laukkailla rauhallisesti (ja välillä vähemmän rauhallisesti) hiljaisessa illassa hepan kanssa, johon luotto on ihan täydellinen.

Rataharjoituksissakin meitä kehuttiin ratsukoksi, josta luottamuksen näkee ulkopuolinenkin, ja näiden kommenttien jälkeen olen alkanut miettiä ja oikeasti arvostaa asiaa enemmän. Se tietty yhteys ja molemminpuolinen sanaton ymmärrys, joka mun ja Helmin välillä vallitsee, on niin ainutlaatuista ja hienoa ettei sitä voi korvata. Helmillä on aina hauska tapa 'kysyä' multa maastossa mitä vauhtia saa mennä. Se omalla elekielellään ikäänkuin kysyy "Voidaanko mennä vähän kovempaa? Pliispliis jooko?" ja odottaa multa lupaa, ennenkuin voidaan reipastaa tahtia. Ja jos joskus ei syystä tai toisesta voida baanailla, niin Helmi kyllä luottaa siihen että mulla on hyvä syy sanoa ei. Välillä on känkkäränkkäpäiviä niin ratsastajalla kuin hevosellakin, ja silloin saattaa tulla pieniä yhteyskatkoksia. Sellaiset kuitenkin kuuluvat asiaan, ja kaikki tällaisen sielunystävän omistavat ihmiset varmasti tietävät mitä tarkoitan tällä molemminpuoleisella ymmärryksellä.

Meinasipas mennä syvälliseksi! Torstain maastoreissu oli vaan kaikin puolin niin onnistunut kuin olla voi. Yksi sellaisista hetkistä, jotka saavat arvostamaan elämää ja sen hyviä puolia taas huimasti enemmän. Rakastan Helmiä vaan niin paljon, etteivät sanat riitä kuvaamaan ♥

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa väsymys painaa, muhun toi kellojen siirtäminen vaan tunnillakin vaikuttaa tosi paljon, ja sen huomaa kyllä juttujen tunteellisuudestakin... Hyvää yötä ja oikeen hyvää viikon alkua kaikille!