Jasuilua

Olin viikonloppuna kakkoskotona ja pääsin lauantaina pitkästä aikaa vähän erilaiseen satulaan, nimittäin poikaystäväni äidin suokkiruunan, Jasun. Tässä postauksessa kerroin ensimmäistä kertaa Jasusta, joka osasi silloin hädintuskin laukata, ja nyt on kehittynyt siitä ihan huimasti!

Aamulla katsoin ikkunasta ulos ja olisi tehnyt mieli vaan vajota takaisin sänkyyn nukkumaan. Kyllähän se takatalvi tänne tuli, mukanaan inhottava suojalumi ja tuuli. Lähdettiin kuitenkin reippaina Valtterin isosiskon kanssa tallille. Sää oli kyllä aika inhottava ja ajokeli ihan hirveä, mutta Jasu oli maailman suloisin. En meinannut tunnistaa koko heppaa, kun sen iho oli parantunut niin huimasti viime näkemältä ja se oli muuttanut melkein kokonaan väriä! Onneksi hain kuitenkin oikean hepan tarhasta ja vein sen karsinaan harjattavaksi. Oli muuten aikalailla kokoeroa Helmiin, ja mietin jo kauhuissani miten pääsen kampeamaan itseni selkään :D Osa kuvista huonon sään takia rakeisia tai ärsyttävästi tarkentuivat taustaan, sekä jouduin jostain ihan suosiolla rajaamaan oman naamani pois, antakaa anteeksi.

Kentälle päästyämme Jasu oli jo selkäännousussa (pääsin kuin pääsinkin ilman jakkaraa selkään) ihmeen rauhaton eikä meinannut pysyä paikallaan. Siinä sitten hetken mietimme seisommeko paikallamme vai emme, kunnes Jasu rauhoittui ja kehuin sitä hirveästi ennenkuin lähdimme liikkeelle. Kävelin rennosti alkukäynnit, jonka jälkeen aloin keventelemään ravissa, Jasu aukoi suutaan kokoajan ja oli tosi vahva etuosasta. Ihmettelin asiaa suuresti, koska mulle oli kerrottu aikaisemmin kuinka Jasu on tosi rauhallinen ja rento - niinkuin oli ollut mun aikaisemmillakin ratsastuskerroilla. En saanut pohkeita läpi millään ja Jasu yritti jatkuvasti oikoa kulmissa, sekä mun oli tosi hankala keventää oikein saati istua satulassa Jasun jättimäisessä ravissa. Jasperi ei tuntunut kuitenkaan yhtään omalta itseltään, vaan kyttäili kaikkea turhaa ja oli tosi reippalla päällä.

Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt on vaan huono päivä. En myöskään saanut oikeanlaista tuntumaa Jasuun näin pitkän ajan jälkeen, joten tietenkin suuri osa oli myös ratsastuksestani kiinni. Välillä Jasu ihan vaan sikaili, mutta en antanut periksi ja sain muutamia ihan rentojakin pätkiä aikaan. Kylmän ilman takia kameran akku meinasi sanoa itsensä irti, joten kovin paljoa materiaalia mulla ei ole. Ihan tarpeeksi kuitenkin, jotta näätte vähän miltä meno näytti... Ei kovin hyvältä.

Vähän rennompi Jasu

 
Laukassa Jasu vei mua ihan 6-0! Laukkasimme keskiympyrällä, eikä oikeaan suuntaan asettumisesta tullu yhtikäs mitään, puskettiin joko sisä- tai ulkolapa edellä ja kuski roikkui kyydissä kun ei saanut mitään kontrollia. Mulla ei ollut ketään auttamassa, joka olisi tuntenut Jasun paremmin ja kertonut mitä tehdä, joten yritin vaan parhaani mukaan löytää oikeat nappulat (ja pysyä selässä). Pari kertaa Jasu yksinkertaisesti lähti viemään ihan vastakkaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt kääntyä ja oli kyllä lähellä etten tippunut. En halunnut antaa periksi ja kun olimme vihdoin saaneet jotenkuten kunnollisen laukkaympyrän, kehuin ja lopetin laukkaamisen siihen. Oli kyllä semmoista räpellystä ja niin avuton olo ettei mitään rajaa.

Laukasta ei ole tän enempää kuvia

Loppuravailut sujuivat jo aavistuksen paremmin, mutta kovin hyvä maku mulle ei tunnista jäänyt - lähinnä oman ratsastuksen osalta. Mietin kokoajan miten Jasu oli mennyt niin huonosti mulla, kun juuri olin kuullut paljon kehuja siitä. Ratsastuksen jälkeen tein kuitenkin Jasun kanssa sovintohalin ja saihan se hurmuri hymyn huulille! Polle oli ihan läpimärkä hiestä, joten loimitettiin se hyvin ennen tarhaamista.


Tänään maanantaina me kuitenkin lähdettiin mun äidin kanssa Jasun tallille! Mun tarkoituksena oli vaan kuvata kun äiti ratsastaa, joten en varautunut sen kummemmilla tallivaatteilla, vaan lähdimme melkein suoraan kun olin päässyt koulusta. Treffattiin Valtteri ja hänen äitinsä tallilla, sää suosi meitä tällä kertaa, sillä vaikka pakkasta oli tunkeutumaan luihin ja ytimiin saakka, paistoi aurinko ihanasti. Hoidettiin Jasupasu kuntoon ja lähdettiin kentälle. Äidin ratsastuksesta en voi sen enempää analysoida, kuin että maasta käsin meno näytti hyvältä ja parani loppua kohden :) Oon myös tosi kateellinen äidin istunnalle, koska myötäsi tosi hyvin Jasun isoihin liikkeisiin eikä pomppinut mihin sattui!

Jasu meni ihan törkeen makeesti äidillä, kuten kuvista huomaatte, ja äidillä oli hirmu hauskaa. Laukata hän ei Jasulla uskaltanut, mutta yllättäen löysinkin itseni satulasta! Hevonen oli ihan eri maasta kuin lauantain ratsuni, paljon irtonaisempi, kevyempi ja kuuliaisempi. En ollut muistanut ladata kameran akkua, joten Valtteri sai räpsäistyä vain pari kuvaa ennenkuin se sammui. Parhaat kohdat jäivät siis harmikseni ikuistamatta. Sain Jasun kuitenkin hienosti asettumaan kulmissa, sekä kuuliaiseksi istunnalleni. Ja tässä olikin se avainsana, istunta. Olin lauantaina vaan keikkunut menemään enkä tajunnut edes yrittää istua eri tavalla syvemmälle satulaan. Laukassakin olin melkein irti satulasta, ja tietenkin ex-ravurille sellainen oli merkki mennä kovempaa. Hävettää ihan hirveästi etten tajunnut sitä silloin, mutta onneksi ei ole liian myöhäistä, ja olin todella onnellinen tämän päivän onnistumisesta :)

Ravissa sain Jasun hyvin kokoamaan itsensä ja kulkemaan rennosti. Vitsi että oli mahtava fiilis! Laukannosto jännitti mua kamalasti, koska viime kerta oli mennyt ihan päin mäntyä, mutta laukka nousikin tosi nätisti ja oli rauhallista ja melkein koottua. Kerran meinasi Jasu lähteä taas viemään, mutta muistin istunnan ja sain sen hyvin takaisin käteen. Molempiin suuntiin laukat olivat aivan ihanat ja niihin oli hyvä lopettaa, vielä loppuverkka ja sitten talliin. Tänään oli kyllä yksi elämäni ihanimmista maanantaista!

Rupean Jasulla (näillä näkymin ja toivon mukaan) ratsastamaan enemmän, joten meistä tulee vielä varmasti hyvä pari. Helmiä en tietenkään missään vaiheessa aio unohtaa tai hylätä, Jasukin vain saattaa alkaa seikkailemaan täällä blogin puolella ja mun elämässä enemmänkin. Toivotaan!

Pakko tähän loppuun laittaa vielä kuva, kun rakastuin Jasun satulahuopaan ja noihin ihaniin helmikoristeisiin, musta ihan älyttömän tyylikäs huopa. Harmi kun ei meidän neidille toi beige oikeen sovi, muuten olisin saattanut kenenkään huomaamatta napata tuon mukaani... Heh ;)

Mitä teille kuuluu?