Kevättä rinnassa (paljon kuvia)

Heippa! Kirjoitan teille nyt tän viikon ratsastuksista, viikonlopun kuulumiset tulevat myöhemmin. Mä oon ollut ihan mielettömän iloinen nyt lähipäivät, rakastan tätä kevään auringonpaistetta ja lämpöä! Toivon koko sydämestäni ettei sitä puhuttua takatalvea nyt tulisi. Oon päässyt jo mukavasti kulkemaan skoballakin, joka vaikuttaa heti siihen, että kerkeän tehdä enemmän asioita. Kerkeän ihanasti valosan aikaan tallille ja jopa valosan aikaan poiskin. Woohoo! Mulla on suupielet korvissa kokoajan ja laulan ja tanssin tallillakin, olen vaan niin iloinen. Vaikuttaako kevät teihinkin piristävästi?

Tiistaina kävi valmennuksen suhteen sen verran ikävästi, että tuntia olikin siirretty aikaisemmaksi eikä tieto ollut jostain syystä kulkeutunut mun korviini. Tulin sitten hieman närkästyneenä tallille enkä päässyt valmennukseen. Aika on nykyään pysyvä (näillä näkymin), enkä koulun myöhän loppumisajan takia mitenkään ehdi tiistain valmennukseen. Se siis luultavasti jää nyt kokonaan pois, mutta ollaan sovittu niin että mulle ilmoitetaan aina kun on este- ja kouluvalkkuja esimerkiksi viikonlopuille. Perjantaisinkin voi olla hyvä päivä silloin tällöin valmennukselle, ja pääsen myös tasokkaampaan ryhmään, joka vastaa enemmän mun ja Helmin tasoa. Lähdimme sitten valmennuksen sijaan Helmin kanssa nautiskelemaan rennosta maastolenkistä ilman satulaa!

Ihana Milla pääsi kuvaamaan mua keskiviikkona, aurinko paistoi taas ihan täydeltä terältä ja meillä oli ihan huipun hauskaa tallilla - niinkuin aina! Kuvia tuli ihan kiitettävä määrä ja hyvää videomateriaaliakin sain, saas nähdä milloin saan väsättyä teille jonkunlaisen koosteen tosta liikkuvasta kuvasta. En kuitenkaan lupaa mitään tai ilmoita etukäteen, koska kaikki tietää miten siinä käy... Hehe. Video on kyllä mulle myös todella hyödyllistä oman ratsastuksen analysointiin, sillä huomasin miten paljon ylimyötään lantiolla ja alakroppa on levoton. En oo ennen edes tajunnut tollasta seikkaa, joten video oli kyllä hyvä herätys. Pitääkin kysyä Jossulta neuvoja seuraavassa valmennuksessa kyseiseen ongelmaan. Videolla poni näytti kuitenkin tosi hyvältä ja mun ylävartalo oli hyvin rauhallinen. Mun vahvuus on aina ollut rauhalliset ja vakaat kädet sekä yläkroppa, kun taas pohkeiden paikallaan pitäminen, varpaiden eteenpäin suuntaaminen ja juuri tuo lantio on ollut niitä haasteellisempia asioita. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja niin aion myös tehdä!

Tätä se teettää kun on hyvä fiilis :D Arskat ekaa kertaa tänä vuonna käytössä!

Poni oli ihan karseen näköinen toiselta puolelta, kun sen mahassa, jaloissa ja kyljissä oli ihan märkää mutaa. Sain pestyä pahimmat pois, mutta kaikista kuvauksellisin H ei kyllä puhtauden puolesta ollut. Se ei kuitenkaan onneksi ole vaarallista! Kunhan varusteiden alle ei jää likaa hiertämään niin kaikki on hyvin :)

Helmi vaikutti vähän energiseltä jo alkukäynneissä. Ravissakin se oli tosi vahva edestä ja painoi kädelle ihan hulluna, puolipidätteet ja normaalia vahvemmat avut olivat kyllä kovassa käytössä. Taivuttelin paljon sisäuralla, keventelin aika reippaaseen tahtiin ja tein voltteja ja näitä mun nykysiä lemppareita, lävistäjiä. En nyt kirjoita tunnista niin paljoa, kuvat kertovat enemmän! Sen kuitenkin sanon, että Helmillä on tällä hetkellä varmaan sen elämän tähän mennessä ensimmäinen kiima-aika, jonka huomasi hoidettaessa ja ratsastettaessakin. Yleensä ponista ei ole sen tammapäiviä huomannut, mutta kai se ikä tuo tullessaan vaikka ja mitä. Onhan Helmi jo kohta 6-vuotias, mun vauva kasvaa niin nopeasti!

Tuossa yllä ravikuvia alkutunnista, H vaan juoksee pää pilvissä ja itse ainakin huomaan kuvista kuinka se painaa kädelle. Oma istuntani on myös tosi levoton, mutta videot nähneenä osaan nyt erottaa ne kuvista paremmin. Laukka oli kuitenkin Helmillä heti ekasta nostosta lähtien tosi hyvää! Se rullasi kivasti ja H ei lähtenytkään sen ihmeelliseen nelitahtiseen räpellykseen vaan pysyi kivassa "paketissa". Tein myös välillä ympyrällä työskennellessämme sitä, että kutitin pari kertaa raipalla ristiselälle, jolloin laukasta tuli heti pontevampaa ja poni käytti selkäänsä ja takajalkojaan paremmin. Raipalla kosketuksen jälkeen heti hirveesti kehuja ja ei taas vähään aikaan raipalla lääppimistä. Tarkoitushan ei tietenkään ole opettaa ponia laukkaamaan tuolla raippajutulla, vaan näyttää sille hieman mihin pyritään raipan avulla ja kehujen kautta saada sitä motivoitumaan ja ehkä tekemään yhtä hyvää laukkaa myös ilman raipan kosketusta. Hiljaa hyvä tulee :) Pari kertaa ylimääräisen pöhköenergian takia otti reippaampaa laukkaa, mutta kuunteli tosi hyvin istuntaa ja palasi kauniiseen laukkaan.

Laukannosto (aijai katse...)

Kuten joistain kuvista huomaa, heti kun alkoi hieman hämärtää niistä tuli aavistuksen heilahtaneita ja epätarkkoja. En tajunnut Millalle mainita asetuksista, joten nyt mennään näillä. Eivät kuitenkaan ole niin tärähtäneitä etteikö niistä selvää saisi ;) Ehkä hauskin juttu koko tunnissa oli, kun Helmi sai yhtäkkiä ympyrällä laukatessa ihan varoittamatta hirveän pukkilaukkakohtauksen. Se saatiin onneksi videolle, ihan piristävää että H teki pitkästä aikaa noita sen kuuluisia pää alas peppu pilviin -bravuureita, niitä oli jo melkeen ikävä :D Tuli kuitenkin sen verran puskista tuo veto mulle, että oli kyllä siinä ja siinä että satulassa pysyin.

Ravi tuntui ihan kamalalta laukkojenkin jälkeen. Huomasin kuitenkin äkkiä junnaavani vaan uralla ja volteilla... Päätinkin siis pitkästä aikaa tehdä pohkeenväistöä, väistätin Helmiä uralta poispäin ja takaisin uralle vuorotellen - ja kuin taikaiskusta poni muuttui mielettömän kevyeksi edestä, sekä ryhdikkääksi. Se polki kunnolla takajaloilla alleen ja fiilis oli ihan huippu. Harmitti jälkikäteen vaan videolta huomata se oma jäätävä ylimyötäys lantiolla, johon ei mitenkään voi olla kiinnittämättä huomiota. Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti, onneksi sain huomata sen :)

Pohkeenväistönpoikasta

Tänään sitten kävin tsekkaamassa pellon, mutta se oli niin liejuinen ettei siellä mitenkään päin olisi ollut hyvä ratsastaa. Menin siis kentällä tehokkaan puolituntisen, vähän samaa teemaa jatkettiin kuin edellisenäkin päivänä, olin vaan jättänyt kannukset ja raipan kokonaan pois. Laukat olivat taas ihan superhyvät, mutta ravi ei sujunut millään. En kuitenkaan jäänyt ravia pitkäksi aikaa jumppaamaan, ei joka päivä tarvitse nuorelta hepalta vaatia ihan parastaan jotta motivaatio säilyy, keventelin muutaman kierroksen ja lähdimme 20 minuutiksi vielä maastoon. Ratsastuksen jälkeen mulla oli mahtava fiilis, sää oli mitä parhain ja harjailin Helmiä vapaana pihassa. Sekin kuunteli uteliaana kun laulaa hoilotin se vieressä ja välillä oli vaan pakko halata sitä kesken kumisualla pyörittelyn! Helmi on vaan niin upea poni, maailman parhain työkaveri ja paras ystävä. Rakastan rakastan rakastan! ♥