Provincian esterataharjoitukset (sähläyssunnuntai)

Tuli muuten harvinaisen pitkä otsikko, mutta oli pakko tunkea noi sulkeet mukaan. On nimittäin erittäin osuva sana kuvaamaan tätä päivää, yhtä sähläystä täynnä! Aamulla oli tosiaan ne viime postauksessa mainitsemani esterataharjoitukset, niistä lisää alempana. Iltapäivällä olenkin sitten nukkunut makeasti muutaman tunnin ja nyt illalla kävin hakemassa itselleni vähän syömistä, hampparin... Hehheh. No, eihän tällainen huippu-urheilija syömättä elä! Kohta olisi vielä luvassa iltapalaksi pannareita, kesäkunto 2014 2024 täältä tullaan.

Mulla ei kauheasti ole aikaa tätä postausta kirjoittaa, joten saatte nyt tyytyä siihen mitä tästä tulee. Mun piti myös piirtää teille kuva radasta jota hypättiin, mutta arvatkaas muistiko tämä tyttö. Eipä tietenkään. Sain myös taitoarvostelusta paperin, enkä sitäkään tajunnut kuvata. Pistetään kaikki kuitenkin sähläyspäivän syyksi, eikö vain?

Aamulla olin reippaana kahdeksalta tallilla, jossa muut tytöt olivat jo aloittaneet aamutallin teon. Helmi mutusteli heiniään hiekkatarhassa siirtotallin edessä, ja vesien viemisen jälkeen roudasin harjapakin siihen ja aloin puunaamaan ponia. Aika juoksi ja poni oli tosi likainen, joten lopulta muut olivat jo lähtöasemissa, kun itse vasta suunnittelin suojien laittoa. Hups! Toin Helmin sitten tallin eteen tyttöjen lähelle vapaana seisomaan, kun itse hain varusteita tallista. Kuten suurinosa teistäkin tietävät, H seisoo yleensä aina nätisti vapaana paikallaan kun hoidan sen. Eipä tänään. Tytöt eivät kerenneet ottaa askeltakaan ponin kiinni ottamiseksi, kun se jo laukkasi komeiden pukkien saattelemana tarhoille :D Onneksi Janna kävi ystävällisesti hakemassa ponin ja auttoi mua pitämällä siitä kiinni. Kerkesin kiireessä tiputtaa satulankin kerran märkään maahan, ja kun lähdimme (viimein) kävelemään maneesille päin, huomasi Saana mun ohjien olevan ristissä. Kaikkien hepat olivat tosi levottomia ja Jannakin kerkesi tiputtamaan raippansa alkumatkasta. Kuten sanoin - sähläyspäivä.

Tilannekuva. Kuuntelen ohjeita

Maneesille saavuimme juuri ja juuri ajoissa puoli kymmeneltä. Meille ei oltu yhtään infottu ohjelmasta, joten meille oli ihan täysi yllätys että meillä alkoi heti valmennus. Munhan piti siinä vielä lähteä vessaan juoksemaan, onneksi paikalla oli apuvoimia pitämässä ponia. Pääsin onneksi mukaan valmennukseen ihan ajallaan, meille tosiaan pidettiin kisaverryttelystä valmennus, jonka jälkeen hypättiin vielä kaksi arvosteltavaa rataa. Oli tosi kiva kuulla välillä eri valmentajan mielipiteitä ja sain tosi hyviä neuvoja. Olen aina ilmeisesti hypännyt liian pitkillä jalustimilla, mutta nyt sekin homma korjaantui.

Ainoa verryttelykuva, ihan järkyttävää :D Ja tässä vielä liian pitkät jalustimet

Verryttelyssä sain paljon kuulla siitä, kuinka en ratsasta esteen jälkeen tarpeeksi suoraan ja ohjani ovat vähän eri mittaiset. Tämähän piti tietenkin paikkansa ihan täysin ja pikkuhiljaa parani. Mua jännitti jostain syystä enemmän kuin virallisissa kisoissa, joten kaikki mulle vähän vaikeammat asiat, kuten askeleiden laskeminen, unohtuivat ihan täysin :D Selvisimme kuitenkin kunnialla valmennuksesta ja tulihan sinne muutama ihan kelpo hyppykin.

Ensin hyppäsin 70cm radan, mulla oli edelleen vähän turhan pitkät jalustimet ja jännitys rokotti kyllä suuren osan ratsastamisestani. Tosi outoa, koska en yleensä kisatilanteessakaan ole kova jännittämään. Muuten meillä meni kuitenkin hyvin, ei tullut kieltoja ja Piude kehui laukan rytmiä ja tempoa. Pöytäkirjassa numerot olivat 7 ja 7,5. Olin ihan tyytyväinen siihen, sillä ratsastin huonommin kuin yleensä valmennuksissa. Lähestymiset tulivat välillä aavistuksen juureen, enkä päässyt kunnolla mukautumaan hyppyyn, mutta poni oli ihan super niinkuin aina. Mulla on vain yksi tosi hassu kuva 70cm jota en olisi edes julkaissut, ellei se tosiaan olisi ainoa tästä luokasta. Poni näyttää ihan makkaralta!

Seuraavaksi (hetken tauon ja muiden ratojen jälkeen) oli vuorossa se mun suurin jännitys, 80cm rata. Ollaanhan me sitä hypätty valmennuksissa, mutta ikinä ei missään kilpailuissa tai sen tyyppisissä. Mua kutitti mahanpohjassa hassusti jännityksestä, kun nostin laukan ja ohjasin ponin kohti ensimmäistä estettä. Laukka oli vähän hidastempoista ja vetelää, mutta askeleet menivät ekalle esteelle just nappiin ja pääsin mukautumaan kivasti. Olin myös lyhentänyt jalustimia, joten en jäänyt polvilla tarraamaan satulaan. Tokakin este meni just ja just, oltiin Helmin kanssa kuin täit tervassa. Kolmannelle esteelle tuli kielto, mutta se oli täysin mun vika, kun en ratsastanut laukkaa tarpeeksi eteen. Toisella yrittämällä ja "Hop hop!" huutojen saattelemana päästiin yli ja laukan tempokin alkoi löytyä. Loppurata sujuikin sitten suht koht ongelmitta eikä 80cm edes tuntunut isolta! Ihan hyvin voidaan siis jatkossa kisoissa mennä toi 70cm alle ja sitten 80cm :)

Vähän oli radalla mulla vaikeuksia taas mukautua hyppyihin, kun jännitin niin pirusti. Lähestymiset tulivat tällä kertaa tosi kaukaa, mutta se oli omasta mielestäni parempi kuin ihan juureen, ovathan 80cm esteet jo matalalle Helmille ihan ponnistelua vaativia. Kehuin sitä kokoajan ja vähän liikaakin, kun sain radan jälkeen kuulla huomautuksia Piudelta höpöttämisestä... :) Onneksi kyseessä oli kuitenkin harjoitustilanne ja olen taas paljon entistä viisaampi!

"Ei mennyt yhtään hyvin mun osalta" Nauttikaa mun kaksarista :D

Kuvat oli otettu tosi vaaleina, siitä johtuu siis huono laatu. Vähän harmitti, kun niin pieni osa kuvista onnistui, mutta kiva saada edes jotain matskua :) Kaikesta sähläyksestä huolimatta näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä mukava ja opettavainen päivä. Odotan jo malttamattomasti ekoja kisoja! Nyt tuli jotenkin tosi sekava postaus, mulla ei aivot meinaa millään toimia ja päikkäreistä huolimatta väsyttää ihan kamalasti. Kysykää toki jos jotain tulee mieleen, aiheesta tai sen ulkopuolelta. Tähän loppuun vielä kuva lauantai-illan upeasta taivaasta, ihan mielettömän värinen.