Tosiaan, Jossun valmennus meni ihan loistavasti kahteen edelliseen verrattuna. Lunta oli jonkun verran satanut pehmentämään kenttää, mutta vielä ei pohjaa hyväksi voinut sanoa. Maanantain vapaapäivästä huolimatta Helmi oli tosi rauhallinen tunnilla - välillä liiankin! Mentiin aluksi (kun alettiin työskentelemään) pitkään samaa tehtävää pienin muutoksin. Ensin ravissa H:ssa voltti, S-R halkaisija ja suunnan vaihdos, B:ssä voltti, lyhyen sivun keskellä kolmen askeleen käyntiin siirtyminen, E:ssä voltti, S-R halkaisija ja suunnan vaihdos, M:ssä voltti, lyhyen sivun keskellä kolmen askeleen käyntiin siirtyminen ja koko homma alusta. Joka voltilla tuli myös tehdä parin askeleen suoristus säilyttäen kuitenkin voltin muoto. Kaikki tehtävät vaativat tosi paljon keskittymistä, että ne sai suoritettua puhtaasti. Muutaman kierroksen jälkeen sitten Helmin kanssa molemmat saatiin ideasta aika hyvin kiinni.
Seuraavaksi homma jatkui muuten samana, mutta S-R linjalle tuli ottaa laukannosto. Laukan sai nostaa vasta hevosen ollessa täysin suora ja raviin siirtymisenkin tuli tapahtua suoralla ennen kääntymistä. Ensin H nosti todella tahmean, laahaavan ja etupainoisen laukan, joka muistutti ennemminkin jotain kamelia kuin hevosta (mitenkään kameleita arvostelematta). Noh, ratsastajastahan se kaikki oli kiinni kuten yleensäkin. Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja pysyin ryhdikkäänä koko ajan, annoin terävät ja selkeät avut ja sain kuin sainkin laukan rullaamaan aika kivasti. Pohja tietenkin vähän häiritsi, mutta sille emme Helmin kanssa kumpikaan voineet mitään, joten teimme parhaamme niissä puitteissa jotka meillä oli. Saimme lopulta Jossulta oikein paljon kehuja ja sainkin taputella ponia ihan urakalla. Se suoritti myös meille vaikeat ravista-käyntiin siirtymiset paremmin kuin ikinä ennen! Tästä itsellekin tuli hyvä mieli ja tajusin, että pitää vain pysyä rauhallisena ja yrittää täysillä, kaikkea ei voi osata heti vaan harjoittelu tekee mestarin. Toivottavasti pystyn pitämään tämän asenteen jatkossakin.
Lopuksi nostimme vielä pitkillä sivuilla vastalaukkoja, ne ovat kyllä yksi mun ja Helmin parhaiten osaamista jutuista, joten sujuivat kuin vettä vaan. Olemme myös Jossun kanssa tulleet siihen tulokseen, että Helmin laukka on vastalaukassa parempi kuin myötälaukassa. Johtuneeko sitten molempien kaksinkertaisesta keskittymisestä ettei nouse myötälaukka, kuka tietää. Muilla kesti hieman kauemmin saada hyvä vastalaukka nostettua, joten mun tehtävänä oli viel lopuksi nostaa Helmillä myös myötälaukkoja. Ideana se ettei poni automatisoidu tehtävään, vaan oikeasti kuuntelee apujani joka kerta. Kerran nousi vastalaukka, joten poni ei ollutkaan ihan niin kuulolla... ;) Sen jälkeen se sitten tajusi kuunnella ja myötälaukka nousi aina kun pyysin. Kuuli ja näki oikein sen havahtumisen ja lampun välähdyksen kun se väärän laukan nostettuaan tajusi "Oho, se saattaakin pyytää yhtäkkiä jotain muutakin kuin tätä vastalaukkaa." ja heti alkoi taas keskittyä ja kuunnella. Lopulta oli ihanaa huomata kuinka herkästi kevyistä avuista H nosti aina myötä- tai vastalaukan sen mukaan miten pyysin.
Loppuraveissa Helmi oli pohjasta huolimatta tosi rento ja pyöreä. Pikkuisen keventelyä pitkin ohjin vielä loppuun ja sitten käyntiä. Tallissa hoidin ja rapsuttelin Helmiä jonkun aikaa, sitten vein sen boksiin ja aloin tehdä iltatallia. Kesken kaiken yhtäkkiä meidän jälkeiseltä tunnilta eräs tyttö toi lv-tamma Beloonan sisälle käytävälle ja kertoi sen kengän katkenneen ja osittain irronneen! Kenkä oli tosiaan katkennut, toinen puoli lentänyt ties minne, ja toinen puoli repsotti parilla sitkeällä naulalla kiinni kaviossa. Rupesin sitten kengityspihdeillä irrottelupuuhiin. Vaikka en olekaan paljoa käytännössä mitään kengitykseen liittyvää tehnyt, olen onneksi paljon seurannut mm. Helmin kengityksiä ja tiedän mitä pitää tehdä. Pari naulaa joilla kengänpuolikas oli kiinni, olivat todella tiukassa. Varovasti nitkuttelin niitä ulospäin, ja kun naulat olivat tarpeeksi irronneet, ne sai vedettyä siististi kaviosta irti. Tadaa! Beloona ei onneksi ollut moksiskaan koko jutusta ja käveli ihan puhtaasti. Siispä kaikki hyvin :)
Tänään sitten pääsin jo siinä neljän-puoli viiden aikaan tallille. Nappasin kameran mukaan vaikken ollutkaan ketään pyytänyt kuvaamaan, ja valoisuuden vuoksi päätin itse sitten räpsiä omaksi ilokseni ennen ratsastusta. Yritin Helmiäkin houkutella poseeraamaan, mutta sitä ei kyllä kiinnostanut pätkän vertaa :D Päädyin sitten kuvailemaan maisemia, ja kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin tältä päivältä.
Päätin mennä pellolle ratsastamaan, tällä kertaa tallin viereiselle, joka on tasainen ja vähän isompi kuin se jossa ratsastin sunnuntaina. Helmi aluksi vähän kyttäili, muttei kuitenkaan tehnyt mitään ja rauhottuikin nopeasti. Pellon pohja oli tosi paljon parempi kuin kentällä ja Helmin askeleet tuntuivat paljon pehmeämmiltä ja ilmavammilta. Ravi oli aluksi jo kivan tuntuista, tein paljon taivutuksia ja harjoittelimme niitä meille vaikeita siirtymisiä. Sen erityisemmin emme alkaneet vääntää ravissa, kun poni kulki hyvin alettiin ottaa laukkoja. Nostoissa keskityin olemaan samalla mahdollisimman napakka, mutta eleetön ja tehdä mahdollisimman pienesti kaiken. Helmi nosti heti käynnistä tosi kivan ja pontevan laukan! Pohja selvästi vaikuttaa tosi paljon. Laukkasimme hetken vasempaan kierrokseen, ja koska se sujui niin hyvin, jätin sen suunnan laukkaamiset siihen ja vaihdoimme oikeaan.
Oikean kierroksen laukannostossa Helmi päättikin ottaa hieman vauhtia ja lähti hyppelemään laukassa ihan oman päänsä mukaan. Se kuitenkin tosi nopeasti käskystä tuli takaisin ruotuun, vaikka vauhtia meinasi kyllä riittää. Istuin tiiviisti satulassa ja tein puolipidätteitä, pikkuhiljaa Helmi hiljensi vauhtia ja oikeasta laukasta tuli yhtä siistiä kuin vasemmastakin. Otin vielä kerran uuden noston käynnistä, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin ekalla kerralla. Ratsastettuani kaikki askellajit läpi, lähdimme vielä kävelemään lyhyen loppukäyntimaaston ennenkuin vein ponin pois. Ratsastin aika vähän aikaa, koska mulle tuli tosi nopeasti reisistä kylmä. Mulla oli kyllä toppahousut mukana, mutta niillä on tosi inhottava ratsastaa kun ovat niin liukkaat, joten otin ne ratsastuksen ajaksi pois. Eihän mun ratsastushousujen alle tietenkään mitään legginssejä mahdu, joten menin sitten pakkasessa vain kesäratsastushousut jalassa... No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Ensi kerralla pidän kyllä varmasti toppahousut visusti jalassa, mielummin sitten vähän housut liukuvat satulassa kuin olen ihan jäässä.
Nyt mä lähden kyllä nukkumaan, toivottavasti huomenna pääsen taas valoisan aikaan ratsastamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti