Estevalmennus kotikentällä

Heippa! Eilen päästiin pitkästä aikaa omalle kentälle hyppäämään. Jatkossakin varmaan aletaan pitää valmennuksia kotikentällä, kun pohja on nyt hyvässä kunnossa. Ihana Hanna oli kuvaamassa valkkua, mutta harmiksemme tietenkin juuri silloin ilma oli todella ankea. Vesisade kuitenkin onneksi oli aika pientä ja lakkasi aika ajoin kokonaan, joten ihan hyviä kuvia saatiin eikä sää haitannut ratsastustakaan.

Jossu oli rakentanut meille kolme estettä kentälle, joita myöhemmin tultiin jopa kahdeksan esteen ratana. Aluksi kuitenkin tulimme keskiympyrällä kahta puomia, jotka olivat sijoitettu ikään kuin E:n ja B:n sekä H:n ja M:n välille. Mulle kaikista vaikeinta on aina ollut laskea askeleet ja sovittaa ne oikein, oli sitten kyseessä este tai puomi. Tällaisilla puomitehtävillä olen kuitenkin oppinut tosi hyvin jo arvioimaan etäisyyksiä ja pitääkö ennen estettä pidentää vai lyhentää askelta - tai kenties antaa olla. Tänäänkin tehtävä sujui tosi hyvin ja vain muutamalla kerralla en saanut askeleita sopimaan.

Puomiverkan jälkeen alettiin tulla pientä ristikkoa, Helmi hyppäsi ihan hyvin mutta tuli aika esteen juureen. Toiseen kierrokseen tultiin pystyä verkaksi. Tulimme taas tosi juureen ja vaikka siitä olisi voinut ihan hyvin hypätä, Helmi valitsi helpon kiellon. Se tuntui vähän väsyneeltä ja haluttomalta, joten pari kieltoa kerkesi tulla kunnes tajusin miten tänään pitää ponia ratsastaa. Yleensä se aika hyvin itse imee esteille eikä vaadi paljoa kannustusta, mutta tänään se oli jostain syystä vähän väsynyt joten sain enemmän pyytää sitä esteille. Päästiin kuitenkin koko loppu valkkuna kaikista esteistä yli tiputtamatta tai kieltämättä.

Parilla ratsukolla oli vähän enemmän ongelmia, ja yksi tippuminenkin mahtui valmennukseen. Kovin paljoa emme siis kerenneet hypätä, mutta määrä oli mun mielestä ihan sopiva tän päivän fiilikseen nähden. Verkkailun jälkeen tultiin rataa. Meillä puhutaan aina valkkuporukan kesken että C-pääty on niin sanotusti ylhäällä ja L-pääty vastaavasti alhaalla. Ykköseste oli siis vihreä pysty ylöspäin, sitten ristikko alas, okseri ylös, ristikko alas, okseri ylös, vihreä pysty alas, okseri ylös ja ristikko alas. Aika paljon tuli siis suunnan vaihtumista ja saimme hakea tiet ympyröiden kautta. Toivottavasti saitte jonkinlaisen käsityksen radasta kuvien sekä selitysteni perusteella, kun en taaskaan kuvaa teille piirtänyt... Sanokaa olisiko teistä helpompaa ja kivempaa jos piirtäisin valmennusten radoista selkeämmät kuvat (taino, kuvat ylipäänsä)? 

Muiden hypätessä rataa oli meillä pieni lepotauko, jonka jälkeen tultiin vielä radan kolme ensimmäistä estettä uudelleen. Lähestymiset menivät nappiin ja vaikka viimeiselle esteelle tulikin todella hidas hyppy johon mun oli vaikea mukautua, Helmi hyppäsi hienosti ja siihen oli hyvä lopettaa. Hetken aikaa ravailin vielä ilman jalustimia rennosti. Loppukäynnit käytiin pyörähtämässä tiellä, sitten hoidettiin Helmi pois.

Tallilta suuntasimmekin sitten toiselle tallille, sinne, missä Hannan ja hänen siskonsa yhteinen risteytystamma Kalle asustaa. Kyllä, tamma nimeltä Kalle! Kalle on lempeä vuonohevos-tinker risteytys, joka aikaisemmin asui samalla tallilla Helmin kanssa. Viime syksynä se kuitenkin vaihtoi tallia läheiselle yksityistallille. Oli niiiin kiva nähdä Kallea ja Hannaa, me kun olemme kovasti viettäneet aikaa kimpassa silloin kun vielä olimme samalla tallilla.

Nappasin Kallesta pari kuvaa sisällä. Muuten kuitenkin lähinnä höpöteltiin Hannan kanssa samalla kun hän laittoi Kallea valmiiksi. Tallilla oli myös maailman söpöin tallikoira Tani, jonka nappasin syliin rapsuteltavaksi vähän väliä. Saimme pian seuraa tallille, kun erään tinkerin liikuttaja saapui sinne. Sovimme sitten lähtevämme porukassa maastoon, minäpä pääsin Hannan taakse Kallen selkään kyytiin! Maastolenkki oli oikein mukava ja leppoisa, Kalle käyttäytyi hienosti.