Epäonnistunut valmennus

Tänään ei ollut parhaita päiviämme Helmin kanssa. Koulupainotteinen estevalmennus oli 17-18 ja koko päivän mua seurannut ärtymys päätyi mun mukaan myös satulaan. Aluksi H tuntui ihan kivalta, käveli ja ravasi omalla moottorilla ja taipui hyvin. Se kulki välillä kuitenkin tosi selättömästi alakaula pullottaen, joten yritin puolipidätteillä ja pohkeilla saada sen rentoutumaan ja kevyeksi edestä. Silloin tällöin tuli ihan ok pätkiä, mutta rehellistä peräänantoa ei missään vaiheessa tullut. Jostain syystä olen menettänyt kärsivällisyyteni lähes kokonaan, ja valmiiksi ärsyyntyneessä mielentilassa sitten hermostuin kun H ei heti toiminut niinkuin halusin. Tietenkään en vihaisena saanut ponia toimimaan yhtään sen paremmin, joten ravi sai kelvata sellaisena. Tarkoitus oli kuitenkin vielä hypätäkkin, joten täytyi alkaa ottamaan laukannostoja.

Laukka se sitten vasta hirveää olikin... Helmi tuntui mahdottoman tahmealta ja etupainoiselta, laukka oli melkein nelitahtista enkä saanut ulkopohjettani ollenkaan läpi. Tahti vain hiipui kokoajan, enkä saanut sitä lähes yhtään paremmaksi. Muutamat hypyt tultiin sitten tosi huonolla laukalla, ja mulla jostain syystä kiehui niin paljon etten jaksanut edes yrittää kunnolla. Jälkikäteen ärsyttää mun luovuttaminen, mutta tänään oli nyt tämmöinen päivä. Sitten vaan hengitetään syvään ja yritetään uudelleen toisen kerran. Helmi sammui taas joka kerta ennen estettä, eikä mun huonotuulisuus yhtään edistänyt asiaa. Täytyy nyt ottaa tavoitteeksi löytää se hyppäämisen ilo niin minulle kuin ponillekin. Sitten kun hyppääminen on hauskaa ja Helmikin tekee sitä oikeasti mielellään, tulee siitä myös helpompaa. Kun H innostuu, se oikein imee esteelle, jolloin voin keskittyä muuhunkin kuin laukan ylläpitämiseen ja ponin eteenpäin potkimiseen.

Sovimme Jossun kanssa, että hän hyppää joku kerta Helmillä. Hänen on helpompi muakin neuvoa, kun on käynyt Helmin selässä ja pystyy sieltä käsin näkemään mitä pitää tehdä. Kyllä tämä tästä! Mun täytyy vaan muistaa pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä, sekä kaivaa se positiivinen Jennie nyt jostain esille. Meillä on ollut paljon hyppytaukoa, mutta tässä on koko kesä aikaa treenata ennen syksyn kisoja. Kilpailutkin ovat meille vain hauskanpitoa ja kokemusten hankkimista, joten tärkeintä meille on pitää homma mielekkäänä. Ilon kautta :)

Huomenna nään pitkästä aikaa ihanan Meriken, joka on palannut Intiasta kesäksi Suomeen! Menemme aamupäivästä maastoilemaan, Merikke varmaan kapuaa Helmin selkään ja itse nappaan ratsukseni Helmin äidin Mussun. Pidetään kaikki peukkuja, että säät suosisivat meitä eikä ainakaan sataisi. Musta tuntuu tosi hassulta lähteä maastoon jollain toisella ponilla kuin Helmillä :D Silmu tulee ikuistamaan tämän tapahtuman, joten saa nähdä jos vaikka tekin saatte nähdä materiaalia huomisesta maastosta.

Torstaina oon koko päivän tallilla töissä ja perjantaina teen aamu- ja päivätallit, joten molempina myös ratsastan. Jos saan kuvaajan, voisin jonkunlaisen videopostauksen tai koosteen väsätä.
Miltäs kuulostaa?