Back in the business

Heippa tyypit! Anovan anteeksipyytävä koiranpentuilme ja mitä nöyrimmät pahoittelut jälleen kerran liian pitkästä tauosta. Muhusta tai kisoista en ole vieläkään saanut postauksia tehtyä, mutta päätin kuitenkin alkaa taas päivittelemään ihan normaaliin tahtiin ja julkaista ne keskeneräiset postaukset sitten jossain vaiheessa. Saavuin juuri viime perjantai-iltana kotiin Pykälämäen tilan esteleiriltä, josta postausta on tulossa mahdollisimman pian. Videopätkiäkin on tullut otettua hurjasti ja mulla on vihdoin uusi kone, joten saatetaan Emmin kanssa värkkäillä jonkun näköinen leirivideo! Mitään en kuitenkaan mene lupaamaan, kyllä te mut tiedätte... Haha. Kesäloma on myös leirin lisäksi alkanut mulla tosi hyvin, peruskoulu päätettiin keskiarvolla 8,6 johon olen oikein tyytyväinen. Muutoksen tuulet puhaltavat, paljon on muuttunut ja tulee varsinkin syksyllä muuttumaan uuden koulun ja kavereiden ympäröimänä. Kun tästä kerran olen blogissani maininnut, niin koen tarpeelliseksi kertoa kysymysten ja ihmettelyn välttämiseksi, että minä ja Valtteri emme enään seurustele. Sen enempää en nettiin jaa, mutta huoli on turhaa. Olemme nimittäin hyvissä väleissä ja Jasuakin varmaan edelleen käyn silloin tällöin moikkaamassa. Tähän väliin änkeän teille kuvan mun uusista räpsyistä, nimittäin äitini ystävä laittoi mulle ihanaakin ihanammat ripsienpidennykset. Niitä sitten kesän aikana huollatan, on meinaan mahtavaa kun ei tarvitse meikkaamisesta huolehtia ja näyttää herätessäänkin suht freesiltä!

Helmin kanssa sujuu loistavasti, mulla on kasapäin kivoja kuvia teille. Ollaan kehitytty muutamassa viikossa jotenkin ihan huimasti. Onko teille tuttua se, kun monta kuukautta tuntuu että junnaa vaan paikallaan, ja sitten yhtäkkiä tulee kunnon kehittymisboosti ja löytää uusia nappuloita mistä heppa toimii? Mulle käy sillä tavalla melkein aina. Valmentaja on saattanut puoli vuotta huomautella samasta jalkojen asennosta, joka ei vaan tunnu onnistuvan. Sitten yhtenä päivänä kuin taikaiskusta tajuaa jutun idean ja osaa tehdä juuri niin kuin neuvottiin. Hassua! Tosiaan Helmiähän en ole nyt viikkoon nähnyt, eikä ensi viikollakaan varmaan hirveästi tule ratsastettua, sillä H on tallin leireillä mukana nämä kaksi ensimmäistä kesäkuun viikkoa. Sen jälkeen suuntana on varmaan kesälaitumet, joten päästään taas ihaniin maastoihin ratsastamaan.

Tässä alla muutama kuva erään sunnuntain ratsastuksesta, kun menin ilman satulaa. Helmi toimi tosi näppärästi jo käynnissä ja ravissa, mutta laukassa poni vasta yllättikin. Se kantoi itsensä aivan upeasti! Koskaan ei ole laukannut yhtä hyvin, ihan mahtavaa että vihdoin laukassakin ollaan saatu näkyvää kehitystä. Videolta näkyisi tietenkin paremmin kuinka rytmikäs ja ilmava ponin laukka oli, mutta kyllä kuvista jonkinlaisen käsityksen saa siitä kuinka se kantoi itsensä. Ravi oli laukan jälkeen entistä upeampaa, ei voi muuta sanoa kuin wautsi. Lopuksi otettiin vielä pari rentoa hyppyä, H nautti ihan suunnattomasti, kuten kuskikin. Ilman käsiäkin otettiin pari hyppyä ja este korkeimmillaan oli sen 85cm. Tästä tunnista on jo jokunen hetki aikaa, joten en muista sitä ihan tarkalleen enkä siitä sen takia enempää selitä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Seuraavaksi näätte kuvia vähän epäonnistuneelta tunnilta. Poni oli aluksi tosi hyvän tuntuinen ja alkuverkat sujuivat ihan ok. Laukassa tuli vähän ongelmia, sillä en saanut ympyröillä ollenkaan ulkopohjettani läpi ja muutenkin laukkaaminen meni ihan sähellykseksi. Sitten kaiken huipuksi yhdessä raviin siirtymisessä Helmi yhtäkkiä kompuroi ja kaatui kyljelleen. Multa taisi kaatumisen aikana mennä pariksi sekunniksi taju, sillä silmissäni pimeni ja hetken olin ihan sekava. Tuijotin vaan suu auki Jannaa ja Rosaa, jotka seisoivat kentän keskellä. Sitten yhtäkkiä havahduin ja aloin huutaa kuin syötävä "Herranjumala tulkaa nyt auttamaan tää makaa mun jalan päällä!!". Tytötkin heräsivät ja juoksivat auttamaan Helmin pois mun päältä. Jalkaan ei sattunut yhtään, mutta kyynärpäähän tuli ihan mukava naarmu. Tutkimme Helmin tarkasti läpi ja onneksi selvisimme säikähdyksellä, H ei ollut kolhinut itseään tai venäyttänyt mitään paikkoja. Janna ja Rosa ratsastivat Helmillä sitten lopputunnin kun itse menin putsaamaan kyynärpään haavan.

 



Siinä lyhyt päivitys ja elonmerkkejä, ajatus ei nyt yhtään kulje ja teksti on sekavaa. Äh. Kuvia on nyt jonkun verran ja tekstiä se mitä sain ajatusten katkeillessa aikaan. Ärsyttävää kuinka teksti yhtäkkiä loppuu kuin seinään ja postaus päättyy töksähtäen, toivottavasti pystytte elää sen asian kanssa. Seuraavaksi toivon mukaan kirjoitan leiriviikostani pari sanaa ja julkaisen kuvat, sekä ehkä kauan odotetun videon. Jännää! Heh. Tuntuu, että kamalasti oli vielä asiaa, ehkä ne jossain vaiheessa palaavat taas mieleen...

 

Kertokaa toki miten teidän kesälomanne on alkanut ja mitä suunnitelmia teillä on kesäksi?