PeRa:n kilpailut (video)

Täytyy kyllä alkuun sanoa, että mulla on maailman ihanimmat lukijat. Piristi ihan huimasti lukea kommenttejanne siitä, kuinka jaksatte aina odottaa postauksiani ja tykkäätte näitä lukea! Todella kivaa palautetta, kiitos :) Olin kirjoittanut kisapostauksen jo melkeen valmiiksi, mutta rakas ystävämme blogger päättikin sitten olla tallentamatta sitä... Tässä kuitenkin teille (uudelleen kirjoitettuna) vihdoin postaus PeRan estekisoista viime sunnuntailta.

Suvi lähti mun kanssa myös hyppäämään Helmillä, joten aamulla hoidimme ponin hienoksi yhteisvoimin! Oli ihanaa jonkun kanssa intoilla lähestyviä kilpailuja ja jakaa työt, kiirekkään meillä ei ollut sillä kisapaikalla piti olla vasta yhdeltätoista. Ainoa miinus oli kamalan harmaa ilma ja ajoittaiset sadekuurot, mutta ne olivat loppujen lopuksi pieni haitta. Ikävästi juuri meidän kävelymatkallamme kisapaikalle alkoi sataa aika reippaasti, mutta selvittiin kuitenkin perille suht kuivina :D Melkeen heti alkoi radan kävely, onneksi ihana Jossu oli mukana neuvomassa meitä kisaajia ja antoikin paljon hyviä vinkkejä muun muassa teiden ratsastamiseen. Esteet olivat sijoitettu mukavan väljästi eikä yhtään sarjaakaan ollut, joten helppo rata oli kyseessä.

Molemmat hypättiin 60cm luokka, Suvi mua ennen. Itselläni oli tarkoitus hypätä 70cm, mutta sitä luokkaa ei järjestettykään eikä viitsitty lähteä kylmiltään 80cm. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi kyllä ollut ihan sopiva korkeus, sillä 60 tuntui ihan naurettavan pieneltä... Kevään kisoissa kuitenkin tarkoituksena hypätä sitten sitä 80cm vihdoin.

Kuvasin ekassa verkkaryhmässä ratsastavia ja pian alkoi jo mun oma verkka. Kerkesin siihen nipinnapin, kun verkan alkaessa vielä vaihdoin vaatteita ja käväisin vessassa, olin näet toisen verryttelyryhmän ensimmäinen ratsastaja :D Ponilla tuntui olevan ihanan paljon energiaa, otimme vain pari verryttelyhyppyä per suunta. Ihan mahtava reipas ratalaukka, hypyt lähtivät just täydelliseltä etäisyydeltä ja H oikeen imi esteille. Sainpa jopa pariin otteeseen pidätellä neitiä! Helmillä oli selvästi hauskaa ja odotin jo innolla rataa, tuntui verryttely sujuvan niin hyvin. Otin vielä muutamat nopeat siirtymiset laukasta käyntiin, jotta sain vähän ponia kuulolle. Loppuajan kävelin ja kertasin rataa.

Radan alkaessa Helmi sitten sammuikin (hahaa naurettiin muuten ihan sairaasti kavereiden kanssa, kun koulussa mainitsin ystävälleni saman radasta kertoessani, ja sitten ei-hevosihmis-ystävämme ajatteli että puhutaan semmosesta känni-sammumisesta :D) ja sain tehdä paljon töitä pitääkseni laukan yllä. Kieltoja tai tiputuksia ei edes meinannut tulla ja molemmat nautimme hyppäämisestä, mutta kisatilanteessa unohtui kyllä kaikki opit ja radasta tuli yhtä sähläystä. H on maailman suloisin, kun se aina kovasti yrittää vaihtaa laukkoja, mutta ei oikein osaa. Silloin tällöin vaihto ei mene ihan nappiin ja radallakin nähtiin paljon ristilaukkaa. Vaihdot ovat siis ehdottomasti yksi asia mikä pitää ottaa työn alle. Omaan ratsastukseen olin varsinkin tyytymätön, sillä en taaskaan keskittynyt ja jätin Helmin välillä ihan yksin. Osa hypyistä lähti inhottavasti juuresta ja mun takkikin hämää niin, että näyttää kuin hyppäisin selkä ihan kyyryssä :D Päätin kuitenkin julkaista videon radasta teidän nähtäväksenne, antakaa mulle armoa... Pistetään järkyttävä ratsastus kisajännityksen piikkiin x)

LINKKI VIDEOON

Tyytyväinen sietäisi kuitenkin olla. Edellisissä kisoissa H kielteli ja tiputti niin ettemme päässeet edes uusintaan, kun taas näissä PeRan kisoissa suoritimme uusinnankin melko hyvällä ajalla 35.27 sekuntia. Ihan hurjan tiukkoja käännöksiä en viitsinyt tehdä, joka tietenkin rokotti meiltä muutaman sekunnin. Sijotuimme kuitenkin 9/19 ja nyt tiedän taas missä pitää parantaa ja mitkä tavoitteet meillä on ensi vuodelle.

Ratsastuksen jälkeen mulle tuli ihan hirveä olo, oksetti ja huimasi. Olen kärsinyt jo kolmisen viikkoa tähänastisen elämäni hirveimmästä yskästä, eikä kipeänä kisaaminen välttämättä ollut paras idea. Thank god sain lääkäriltä vahvan yskänlääkkeen, jota otan aina yöksi että saan nukuttua. Mykoplasmaa hän epäili muttei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena sitä tutkia, kun pikkuhiljaa on poispäin menossa. Jos tämä ei kuitenkaan hetken päästä lopu, saan ja aion hakea antibiootit. Ei kiitos keuhkokuumetta tai mitään muutakaan yhtä mukavaa tähän osoitteeseen! Toivottavasti te siellä ruudun toisella puolella olette selvinneet syksystä ja alkutalvesta ilman sen suurempia sairasteluja. Laittakaa toki taas kommenttia mitä piditte postauksesta ja radasta, näyttääkö teidän silmään yhtä hirvittävältä kuin mun omaan... Iloista joulunodotusta kaikille!