Kissa nostaa itse häntänsä

Viime postauksesta on jälleen kerran kulunut laittoman pitkä aika, mutta mulla on siihen tavallaan myös syy. En kovin henkilökohtaisia asioita halua nettiin jakaa, mutta jonkin verran voisin teille valaista mitä syylläni tarkoitan. Ei, ei siis mitään vakavaa, olen vain yksinkertaisesti ollut erilaisista syistä johtuen niin väsynyt, ettei kirjoittamiselle ole riittänyt intoa. Koulu on vienyt suurimman osan energiastani ja stressin takia nukkuminen on jäänyt todella vähälle, josta johtuen mieliala ollut ihan maassa. Parempaa kohti ollaan kuitenkin menossa, sillä en ole jäänyt ongelmieni kanssa yksin vaan saanut apua.

Tällä hetkellä mulla on menossa tähänastisen lukioaikani toinen koeviikko, joka on huomattavasti edellistä rankempi. Arvata siis saattaa, että mun pitäisi olla tekemässä nyt jotain aivan muuta kuin kirjoittamassa blogiin, mutta olen pitkittänyt tämän tekstin kirjoittamista niin kauan etten halua odottaa enää hetkeäkään. Edelleen yksi mun unelmista on pystyä aikatauluttaa elämäni paremmin niin, että saan blogista säännöllisen harrastuksen itselleni.

En ole aikaisemmin kertonut uskoakseni sivumainintaa tarkemmin mulle haastavista asioista elämässä, jotka vaikuttavat paljon myös blogiin. Mulle on aina ollut vaikeaa noudattaa aikatauluja ja ehtiä tekemään asioita, toisin sanottuna olen aina myöhässä ja mulla menee päivässä tosi paljon aikaa hukkaan pelkkään turhaan haaveiluun, jota en itse edes huomaa. Pidemmän päälle se vaikeuttaa elämää aika paljon, sillä onhan ajoissa sovittuihin tapaamisiin (tai esimerkiksi kouluun) saapuminen ihan elämän perusjuttuja. Siihen olen kuitenkin saanut apua ja yritän kokoajan kovasti itse parantaa tapojani. Sillä kukapa kissan hännän nostaa ellei kissa itse? Sanonpa vielä, että vitsit mä olen onnellinen ja ylpeä itsestäni sinä päivänä, kun olen oppinut huonoista tavoistani eroon ja ehdin tehdä kaikki asiat mitkä täytyy ja mitä haluan tehdä. Siihen päästäkseni täytyy vaan kärsivällisesti yrittää, kaatua ja nousta uudelleen ylös, niin lopulta se palkitaan!

Noh, nyt vihdoin alkulätinöitten jälkeen voisin päivitellä kuulumisiani Helmin kanssa. Paljon kehitystä on tapahtunut hiljaiseloni aikana varsinkin esteillä. Ymmärrätte varmaan, etten jokaista yksityiskohtaa kuluneilta viikoilta teille selosta, vaan lähinnä pääpiirteet ja viimeisimmät jutut. Kuvia mulla on myös jonkin verran kertynyt, sekä videoita ehkä vielä sitäkin enemmän. Toivon kovasti että saisin teille jonkunlaisen videokoosteen kyhättyä tässä lähiaikoina! Mitään en tuttuun tapaan uskalla luvata, mutta mielessä kuitenkin tämmöinen idea pyörii (niinkuin on pyörinyt viimeiset puoli vuotta, heh...).

Tosiaan, viimeksi oon tainnut mun ja ponin menosta kertoa sen, kuinka pikkuhiljaa pitkän huonon jakson jälkeen homma alkoi toimia. Sama linja on jatkunut, sileällä on tullut tosi paljon pontevuutta ja lennokkuutta lisää askeleisiin, laukka on parantunut ja peräänanto säilyy ihan eritavalla kuin ennen. Harmittaa ettei parhaista päivistä löydy kuvia, joten joudutte luottamaan mun sanaan. Esteistä sen sijaan löytyy todistusaineistoa, ja on muuten tekniikka parantunut huimasti meillä molemmilla! Paljon on vielä korjattavaa, mutta kiellot ovat loppuneet lähes kokonaan, hypyt eivät lähde enää niin juuresta ja ponilla on lisääntynyt vauhti ainakin puolella :D Välillä meillä on hankaluuksia etenkin maneesilla keskittää se energia niihin tehtäviin, eikä seinille hyppimiseen, mutta esteillä on sata kertaa parempi olla menevä poni kuin "täi tervassa".

Tänne meille päin satoi vähän aikaa sitten kiva määrä lunta (joka kyllä kerkesi jo sulaa pois...), joten viime viikonloppuna valmennukset pidettiin läheisellä maneesilla, ja sama olisi tiedossa myös ensi viikonloppuna. Viimeksi en saanut kuvaajaa mukaan, mutta seuraavalle kerralle yritän lahjoa, kiristää tai uhkailla jotakuta niin että suostuu tulemaan x) Maneesilla Helmi on aina astetta villimpi kuin kotikentällä, joten siellä valmentautuminen tekee tosi hyvää. Kisatkin ovat kuitenkin usein maneesissa. Ja kisoista puheenollen seuraavat estekisat ovat edessä 7.12, joten siitä on näillä näkymin tulossa tännekin matskua!

Sairaan hyvä tilannekuva Rosasta :D

Tästä tuli paljon lyhyempi teksti kuin ajattelin, kun viimeisimmästä on kuitenkin aika pitkä aika. Mun on kuitenkin nyt lähdettävä tallille ratsastamaan ja hoitamaan hepat sisälle. Yritän nyt pitää postailuja niin säännöllisinä kuin mahdollista, toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on vielä edes muutama sitkeä lukija, joka on jaksanut postaustani odotella. Mun mielestä olisi ihan huippukivaa jos voisitte laittaa jotain kommenttia alas, ihan vaan että tiedän teitä vielä olevan :)