Heppakuulumiset

Heippa ihanat lukijat! Taas on hetki vierähtänyt viime postauksesta ja tämä bloggaaja on kerennyt siinä välissä täyttää vuosiakin. Nykyään täällä kirjoitteleekin siis 16-vuotias tyttö (vaikka tyttö olen kyllä tässä kokoajan ollut, haha...). Ratsastuksen osalta on sujunut aika vaihtelevasti, tosi hyvin ja tosi huonosti. Kuvia mulla on parilta kerralta, muun muassa mun ja Meriken ihanaakin ihanammalta maastoreissulta Silmun ikuistamana. Me lähdettiin maastoradalle lämpimässä auringonpaisteessa. Tosin hieman painostava ilma enteili ukkosta ja vaikka kauempana jyrisikin, lähdimme silti rohkeina maastoon. Onneksi, sillä säät pysyivät koko reissun ajan meille suopeina! Lopuksi vielä baanailimme pellolla ja oli kyllä ihan huippukivaa.

 

Yksi kenttätunti tänä kesänä oli varmaan paras ikinä. Menin sileällä ajatuksena ihan perus koulutunti, ilma oli aika lämmin muttei liian kuuma työskentelyyn. Helmi oli alkutunnista ihan ok, ei mitenkään ihmeellisen hyvä mutta helposti työstettävä. Irrottelin ponia pikkuhiljaa aika pitkällä ohjalla, Anniina oli kanssani samaan aikaan ratsastamassa, joten hetkittäin keskittyminen vähän herpaantui juttelun takia. Analysoimme kuitenkin yhdessä omia ja toistemme ratsastusta, joka osoittautui tosi hyväksi jutuksi. En kovin tarkkaan enää muista tunnin kulkua, mutta tein paljon voltteja, loivakaarista ja ympyröitä. Pikkuhiljaa ravi alkoi muuttua ihan törkeän upeaksi, yläniskan lihakset erottuivat ja pää oli suoraan luotilinjalla, puhumattakaan takaosasta! Pystyin säädellä ravin tahtia juuri niinkuin halusin, silti selkä pysyi pyöreänä ja askellus pontevana sekä ilmavana. Poni oli tosi kevyt edestä, selässä istuminen oli silkkaa nautiskelua. Ihan Helmiä parhaimmillaan. Laukka nousi täsmällisesti ja ai että! Helmi kulki pyöreänä ja käytti itseään oikein, ei ole varmaan koskaan aikaisemmin laukannut yhtä hyvin. Kuunteli istuntaa ihan loistavasti, joten onnistuin kokoamaan laukkaa todella paljon, laukkasimme lähes paikallaan! En edes pysty hehkuttamaan tarpeeksi miten tyytyväinen olin ja lopetinkin ratsastuksen aika nopeasti. Sujui niin hyvin, että Helmi ansaitsi päästä jo syömään.

Muut kerrat sileällä tuon tunnin jälkeen ovat olleet ihan toista luokkaa. H on ollut todella jäykkä, kulkenut alakaula pullottaen ja askellus ollut lähes mahdotonta muokata. Mun pinna on myös lyhentynyt tosi paljon, meinaan ärsyyntyä tosi nopeasti jos ei suju. Inhottavaa :( Maastakäsin sen sijaan meillä Helmin kanssa on suhde syventynyt ja parantunut huimasti. Lämmittää sydäntä kun poni tulee höristen portille vastaan ja vapaana ulkona virheää syödessään saattaa yhtäkkiä kävellä mun luokse. On myös ihana huomata kuinka paljon se tosiaan minuun luottaa, saan sen letkuttaa vedelläkin, vaikka se ei siitä niin paljoa tykkää. Musta olisi ihan super hienoa päästä joskus kokeilemaan Join Uppia Helmin kanssa. En yksin sitä uskalla kokeilla, vaan haluaisin ehdottomasti jonkun hevoskuiskaajan siihen viereen katsomaan ja neuvomaan.

Tähän loppuun vielä kuvia eräältä tunnilta, jolla Hanna oli kuvaamassa. Koulupuoli meni taas kohtalaisen surkeasti, mutta päätimme ottaa pari hyppyä. Ratsastus ei ehkä ollut täydellistä, mutta meillä molemmilla oli Helmin kanssa ihan hullun hauskaa! Sehänon loppujen lopuksi tälleen harrastetasolla kaikista tärkein asia.